Missä mun lääkepussi on?

"Klo 02:36 yöllä. Herään siihen kun alaselkää viillellään puukolla, lapapuita murjotaan vasaralla ja niskat tuntuvat olevan tulessa (ja tukossa). Kiroa ääneen muutaman kirosanan, ähisen kun sikasäkissä ja katson vastahakoisesti puhelinta ja tajuan että nyt vain pitäisi nukkua. Kierähdän kyljen kautta istumaan,selvittelen pään ja ahdistuneen kipeänä hiivin lääkekaapille, käännän kierrekorkin auki ja naputtelen foliolevystä muutaman napin. Nakkaan namut suuhun ja kulautan päälle kraanavettä. Ryömin takaisin sänkyyn ja odotan.odotan ja odotan. Että lääke vaikuttaa,ja pääsen takaisin uneen"

Tuttu tilanne ja tuttu tunne. Ajattelin kirjoitaa tänään lääkkeistä,vaikutuksista ja siitä miten ihmiset suhtautuvat nuoreen ihmiseen,joka käyttää enemman kuin kaksi resepti lääkettä.

Lääkehoito on yksi pieni osa kipukroonikon hoitomenetelmistä, mutta akuutin kipukohtauksen vaiheessa lääkkeet ovat taas ensisijaisia kivun hallitsijoita. Itsellänikin menee lääkkeitä, tottakai on laastarista tableteihin, ja siltä väliltäkin. Minulle esimerkiksi kipulaastari, keskivahva opiaatti antaa sen verran löysää kivuista,että pystyn käymään töissä, tai noh oikeastaa nousemaan sängystä. Mulle, juuri mulle ne on elintärkeitä. 

Oon kuullut monen ihmisen (ei kipuihmisen) sanovan,kuinka lääkkeet ei vaikuta, lääkkeissa on haittavaikutuksia, ne on kusetusta ja rahastusta, ne tappaa ja plaatiplaa. Kumma kyllä, kukaan nuista sanojista ei kärsi huomattavista kipusairauksista,tai eivät ainakaan ole sitä sanoneet.  Tottakai lääkkeissä on haittavaikutuksia, paljonkin. Itsekkin niistä monia kokeneena tiedän kyllä, on pahoinvointia,väsymystä, huimausta ymss, ja eivätkä ne porkkanaa ravintosuosituksissa voitakkaan. 

Mutta se tunne,kun oot puoli tuntia kouristanut kipukohtausta, sulla alkaa olemaan voivat vähissä punnertamiseen ja iho hiestä märkänä. Niin kun hoitaja saa kanyylin suoneen ja virtaan sinne ne oxyt. Ei ,ei siitä hyvänolon tunnetta tule, mutta helpotus. Ei aina, mutta usein kovissa kivuissa, kyllä se auttaa. Siinä vaiheessa oon taas sen pienen hetken kiitollinen että juuri nyt, kanyylikädessä, paperilakanat alla ja lätkät rinnoilla ei tarvi tuntea kovaa kipua. 

Mutta miksi sittten liimaan laastarin reiteeni tai nappaan buranat kohti ääntä?
Koska ne helpottavat kipua, nostavat kipukynnystä ja vähentävät liitännäisoireita. Tekevät elämästä ees hitusen siedettävämpää ,helppoa eikös? Ruudun takana on varmasti ihmisiä, jotka ovat ottaneet buranan päänsärkyyn,tai imigranen migreenikohtaukseen. Ja auttaa tai ei auta. Itselläni auttaa, ja vähentää kipuja, mutta toki ei ne niitä kokokaan pois viel,eikä se ole tarkoituskaan.

En minäkään haluaisi lääkkeitä syödä. Olisihan se mahtavaa kun kaapissa ei olisi kun burana sitä pääkipupäivää varten. Olisi minulla muitaki rahareikiä kun apteekki. Ja mielelläni oisin kärvistelemättä haittavaikutuksista. Mutta kroonisessa kipusairaudessa, joitakin kipulääkkeitä on syötävä,jos aikoo elää edes vähänkään normaalimpaa elämää.

Olen sanonutkin ihmisille jotka tulevat arvostelemaan lääkekassiani, niin ottakaa kipuni edes viikoksi niin veikkaanpa,tai oikeastaan olisin satavarma että yksi jos toinenki olisi nappia vailla. Ei siksi että sääliä kaipaisin vaan

Ymmärrystä.

Ja nii, ei lääkehoito suinkaan ole ainoa hoitomuoto, se on vain yksi niistä. Voisin kirjoittaa muista testaamistani hoitomuodoista myöhemmin. 

Kivuttomampaa viikkoa ja kipuun liittyivä postaus aiheita saa nakella !
 

Alku

Mielessä on pitkään jo kypsytellyt ajatus kipu blogin perustamisesta, lähinnä päiväkirja mielessä. Kirjoittaminen on mulle ollu aina luonteva tapa purkaa ajatuksia, mutta ei ,ei ne ajatukset paperille silti jää. Asiat jäävät silti päähän seilaileen.

Blogin tarkoituksena on siis pysyä aikalailla kipu aiheessa, vaikka siihe liittyykin koko elämä. Liian henkilökohtasesti en silti lähde kirjoittelemaan omista asioista. Toivon että lukijoille tulisi ymmärystä ja ehkä jollekkin kipulevalle vinkkejäkin kroonisen kivun kanssa elämisestä.
Varmastikkaan mitään positiivista tekstiä ei tule hirveästi näkymään,niinku ei aihekkaan sellainen ole. Mutta katsotaan, ja miten ylipäätään postaaminen luonnistuu.

Tervetuloa mukaan!