tiistai 14. marraskuuta 2017

Luopumista

On vain ollut vaikea tehdä päätöstä. Vaikea päästää irti. Vaikea antautua sairaudelle.

Jouduin perjantaina laittamaan viestiä ja kertomaan että minun tulentorjunta hommat palokuntalaisena saavat nyt jäädä. Kyyneleet virtasi poskillani ja järjetön riittämättömyyden tunne sisällä. Harmitus. Pettymys. Suru.

Olen joitain vuosia ollut palokuntalaisena. Käynyt kursseilla ja valmistunut nuoremmaksi sammutusmieheksi. Siihen muutama täydennyskurssi. Joka viikkoiset harjoitukset ovat olleet viikkoni kohokohta ja ne kaikki upeat kokemukset. Niin, ja ne ihmiset.

Ne ovat osakseen tehnyt minusta minut.

Vaikka olen käynyt varsinaisilla keikoilla harvoin, on kaikki muu palokuntaan liittyvä ollut niin tärkeää ja iso osa elämää. Ehkä isompikin kuin moni arvaakaan. Olen kokenut niin paljon tunteita, onnistumisia, epäonnistumisia, itsensä haastamista ja pelkojen voittamista. Päässyt näkemään ja tapaamaan hienoja ihmisiä. Olen päässyt osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja käymään paikoissa missä muuten ei tulisi käytyä. Oppinut järjettömästi tärkeitä asioita.

Puhelimeeni on vuosien ajan kilahdellut hälytykset, joita olen lukenut ja pohtinut. 
Paloauton näkeminen sai hyvälle,tutulle tuulelle.


Kiitollisuus on mielessä. Kokemukset ja ihmissuhteet. Silti mielessä myös valtava pettymys. Kaipuu päästä pukemaan sammutusasu päälle. Silti tiedän, että oloni ja kuntoni ei nyt pysty siihen.
Viime vuosikin oli rankka. Kivut iskivät päälle heti harjoitusten jälkeen, yleensä kyllä myös harjoituksissa.  Vaikka harjoituksista saikin paljon, niin kyllä ne myös ottivat.

Kivut menivät kaiken edelle. Sen kautta motivaatiokin väheni luonnollisesti. Väsymys alkoi valtaamaan kypärän sisuksen. Jalkoihin säteilevät hermokivut tekivät tikkailla kiipeämisestä tuskaisaa. Letkukehikkojen kantaminen kävi kivuliaaksi. Kipu ja ahdistus alkoivat näytellä pääosaa.

Olisi niin paljon kirjoitettavaa ja kerrottavaa. Ehkä jätän osan mieleeni.
Jotenkin tänään (kin) on ollut  vaikeaa hyväksyä sairauttani. Vaikeaa hyväksyä että tulen kärsimään kivuistani luultavasti koko ikäni. Se että joudun syömään vahvoja lääkkeitä, jotka vievät voimat ja tuovat väsymyksen.

Se, että joudun luopumaan minulle tärkeistä asioista.

Täytyy vain taistella, mutta osata antaa myös siimaa itselle. Tehdä kipeitä, mutta helpottavia päätöksiä. Arvostaa sitä mitä on saanut. Karistaa katkeruuden tunteet.

Kerran palokuntalainen, sydämmessään aina palokuntalainen <3









tiistai 26. syyskuuta 2017

Helpotusta Herbinalla

Pari päivää siitä ,kun pääsin sairaalasta ketamiini infuusiosta, niin postilaatikkooni oli tullut postin saapumis ilmoituksia kaksinkappalein, joten pyysinkin miehen kurvata saman tien postiin, että pääsen hakemaan pakkaukset.

Ilokseni sain ihania tuotteita Herbinalta sekä pari juttua ruohonjuuresta. En maltannut olla testaamatta tuotteita jo samaisena iltana, ja mies saikin kuulla illan arvosteluita kasvorasvasta vartalovoiteeseen :D. Herbinan tuotteet on mulle osittain tuttujaki, mutta sain myös testiin sellaisia mitä en oo vielä päässyt testailemaan.

Luvassa siis kunnon kosmetiikka arvostelu postausta!

 Tätä ihanan tuoksuista kasvorasvaa mulla löytyikin purnukkakätköistä. Tässä ehdottomasti parasta on ihana tuoksu, joka ei kuitenkaan ole liian voimakas. Muuten rasva melko normaalin kasvorasvan oloista, mutta kelpotuote päivään kun päivään. Samaisena iltana kun sain tuotteet oli pakko kokeilla myös 3in1 kasvonaamiota, joka olikin erilaista kuin yleensä käyttämäni naamiot Tätä pystyy käyttämään joko minuutin pikanaamiona, kolmen minuutin kosteuttavana naamiona tai sitten yön yli olevan "Super"kosteuttajana. Ajatus siitä että yön yli pitäisin kasvonaamiota naamassa ei tunnu oikein  mieleiseltä, mutta pika kasvonaamiona tämä kyllä toimi. Naamio oli melko väritöntä ja rasvaisen tuntuista. Ihoa ei siis kiristänyt yhtään naamion jälkeen. Kuivaihoiselle varmasti hyvä tuote!  Omalle norsunaamalle kaipaisin ehkä hieman "järeämpää"mutta tätä naamiota voi käyttää vaikka useamman kerran viikossa saamaan iholle lisäkosteutusta:)
 Sitten tämä kaksikko. Herbinan ruusuvettä löytyykin kotikotoa useampikin pullo. Tuttuun tapaan näissäkin tuotteissa tuoksu on mitä ihanin. Sen vuoksi näitä tekeekin mieli läträtä enemmän kuin tarvitsisi. Kasvovesi ei mielestäni hirveästi puhdista ihoa, mutta raikastaa kyllä ihoa. Lisäksi tuotteen pitäisi rauhoittaa, tasapainoittaa ja kosteuttaa ihoa. Omasta kokemuksesta näistä allekirjoittaisin ainakin rauhoittamisen,ja sen että ihoa ei punoita. Tarpeeksi hellävarainen siis. Enempi kaipaisin kuitenkin puhdistavampaa tuotetta.
Toinen kaksonen on Herbinan puhdistumaito, joka lupaa puhdistaa hellävaraisesti meikin ja ihon epäpuhtaudet.  Tämä tuote löytyy pöydältäni täällä sairaalassa. Tuote on ihanan vaaleanpunaisen väristä ja jälleen kerran hyväntuoksuista. Meikkiä kuitenkaan tuote ei mielestäni kunnolla puhdista. Sopii enemminkin niille päiville puhdistukseen kun meikkiä ei ole ollut tai sitä on ollut vain vähän. Iho jää kuitenkin pehmeäksi, joten tätä on tullut käytettyä joka ilta.
 Ja lisää purnukkaa. Mango Spa sarjan- tuotteita. Ihanan isokokoinen purnukka vartalovoidetta, riittää kosteuttamaan tämänkin kokoisen norsukropan. Voiteessa on mm,manteliöljyä joka ravitsee ihoa ja jättää ihon pehmeän tuntuiseksi. Tätäkin testasin ja tykkäsin kyllä. Plussaa siitä että tuote kuivas nopeasti ja ei jättänyt ihoa tahmaiseksi. Täytyy tunnustaa laiskuuteni vartalon rasvaamisessa, mutta ehkä näin talven tullessa sitä taas jaksaisi ryhdistäytyä. Tuoksu on mangomainen, hieman erilainen kuin edellä mainituissa tuotteissa, mutta silti ihanan raikas.
Herbinan vartalon kuorinta voide. Tämä tuli kyllä niin tarpeeseen, edellinen kuorinta-aine kun loppuiki viime suihkukerralla. Tässä vartalonkuorinnassa parasta on se, että tämä lupaa samalla puhdistaa ihoa. Suihkugeeliä ei siis erikseen tarvita. Tätä kerkesin testaamaan vain käsille, mutta odotan että kuiva kroppani pääsee testaamaan tätä tarkemmin. Ensivaikutelma ehdottomasti hyvä! :)


Ja sitten. Taisin löytää lempparituotteeni. Herbinan kauneusöljyn! Tämäkin on Mango Spa sarjaa ja tuoksuu raikkaalle. Olen ollut vähä skeptinen öljyjen kanssa, kun olen niiden ajatellut olevan liian rasvaisia tai jopa limaisia. Mutta tämä oli kyllä varsinainen löytö. Tätä pystyy siis laittamaan niin kasvoihin, vartaloon kuin hiuksiinkin. Olen kokeillut tätä sekoittaa myös tavalliseen kasvovoiteeseen, jossa se toimii kasvoilla mielestäni parhaiten. Iltaisin olen valellut tällä kuivat kantapääni ja sipaissut tuotetta myös kuiville latvoilleni. Tämä löytyy myös  omasta sairaalakassistani. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Lisäksi tykkään pumppupulloista.
Viimeisenä vielä Herbinan 48h lempä antiperspiranttia,joka lupaa 48h suojaa. Tuoksuu hyvälle ja helppo levittää. Miinusta tulee kuitenkin siitä että kuivuminen kestää ja pito ei kuitenkaan paras mahdollinen. Tätä olen kuitenkin nyt sairaalassa päivittäin käyttänyt ja näihin olosuhteisiin ollut oikein toimiva perus dödö.

Sellaista sepustusta tällä kertaa. Olipas erilaista kirjoittaa välillä muustakin kuin kivusta, vaikka se takaraivossa koko ajan muistutteleekin olemassaolostaan. Tälläiset kosmetiikkajutut kyllä piristävät päivää ja tuovat vähän myös luksusta sairaalaolosuhteisiin.

Nyt olen siis kahden viikon osastojaksolla oyssissa, toinen vk meneillään. Toivotaan että jotakin selviäis jatkoa ajatellen. Viikonlopuksi onneksi tiedossa ihanan kylpyläminiloma rakkaan kanssa.

Lämmin kiitos Herbiinalle tuotteista!


torstai 14. syyskuuta 2017

Lääkkeetöntä kivunhoitoa

Ajattelin kirjoittaa vähä lääkkeettömistä kivunhallintakeinoista. Joku taisi tätä pyytääkkin ja itsellänikin on ollut ajatus asiasta kirjoittaa.

Kroonisessa kivussahan lääkkeiden osuus on rajallinen. Normaalit kipulääkkeet eivät yleensä helpota kivua tarpeeksi tai aiheuttavat ikäviä sivuoireita pitkällä käytöllä. Kovempia kipulääkkeitä taas on vaikeampi saada ja niitä ei suositella käytettäväksi pitempiä aikoja.
Mutta kun kroonistunut kipu tulee kovaksi,ajattelen sen tavallaan akuutiksi kivuksi,joten siinä vaiheessa kipulääkitys on avainasemassa.

Lääkkeistähän löytyy aina puhuttavaa. Jotkut ovat täysin niitä vastaan, osa suhtautuu neutraalisti ja osa taas pysyy niiden avulla elämälangassa kiinni. Itse kuulun luonnollisesti tähän jälkimmäiseen ryhmään. Mutta, koska lääkkeiden teho on rajallinen, on muut kivunhallintamenetelmät kroonisen kivun hoidossa ykkösjuttu. Tänään ajattelin kirjottaa sekä omia että yleisiä kivunhallintakeinoja.

1. Lämpökääre/kylmäkääre
-Varmasti yksin vanhimmista ja luonnollisimmista kivunhoitojutuista, joita itse käytän päivittäin. Lämpöhän luonnollisesti rentouttaa lihaksia ja oloa, tuntuu hyvälle ja helpottaa niveloireita. Itse käytän kaura/vehnäpussia, josta suosittelen valitsemaan kaurapussin, siinä kun lämpö säilyy kauemmin. Lämpöhän ei tietenkään mitään hermokipuja pois vie, mutta helpottaa ainakin vähän kipua ja rauhoittaa oloa. Melkein joka aamu nakkaan kaurapussin olalle tai kivun iskiessä kovasti laitan sen selänpäälle.
Kylmäkääre taas toimii tietenkin akuutisti ensiapuna nyrjähdyksissä/revähdyksissa, verenvuodoissa ja mustelmissa. Itse käytän kuitenkin sitä eniten päänsärkyyn. Kaupassa myydään kylmäpakkauksia, mutta kylmällä vedellä kasteltu pyyhe ajaa samaa asiaa. Riippuu vähän ihmisestä kummasta enempi tykkää ja mihinkin vaivaan, mutta kylmä/lämpöjutut kuitenkin ovat edullisia ja toimivia apuja kivun kanssa kamppaileville.

2. Hieronta
Yksinkertaisesti hieronta on sellainen apu mistä itse koen jonkun verran hyötyväni, eteinki lihasperäisiin kipuihin. Iso osa kroonisista kipupotilasta toki ei kestä kovaa hierontaa, mutta pienempikin teho auttaa avamaan lihaskalvoja. Tätä postausta kirjoittaessani tulinkin juuri hierojalta, ja ainakin hetkellisesti on "kevyempi" olo ja tuntuu että lihaset taas hetken ovat "avoimempia"
Hieronta toki usein on jonkin verran rahaa vievää, mutta uskon että siihen kannattaa panostaa. Lisäksi kannattaa kysellä fysioterapeutin yhteydessä, voisiko hän hieroa samalla käynnillä.


 3.Lepo levolle meneminen on suurelle osalle luonnollisin tapa kivun iskiessä.Kivun iskiessä moni meneekin automaattisesti sängylle lepäämään. Riippuen tietenki kivusta,mutta yleensä lepo kuitenkin ainakin vähän lievittää kipua. Parasta olisi rauhallinen paikka, hyvä ilmastointi ja kunnon sänky. Päälle on hyvä nakata pehmeä peitto ja kunnon tyyny niskavillojen alle.  Itse viihdyn vähän liiankin hyvin sängyssä, osalta kovan väsymyksen mutta myös jatkuvan kivun takia. Sänky on myös itselleni jonkilainen turvapaikka. Päiväunet ovatkin itselleni päivän koho kohta :D
 4 Sauna/kylpy
Mulle lämpimään suihkuun meneminen helpottaa ainakin kipua ja pahaa oloa vähäsen. Lisäksi välillä ruukaan laittaa kylmää vettä,etenki migreenikohtauksissa. Esim viimeksi  kovassa migreenikohtauksessa ryömin suihkun lattialle ja valelin itteeni kylmällä ja kuumalla veellä. Ja lopuksi vielä makasin hetken saunassa. Kylppärissä on myös se hyvä puoli ettei niin haittaa vaikka ei kerkeäsi yrjöjä heittään ihan pöntölle asti. Saunahan tosiaan rentouttaa lihasperäisiä kipuja ja tuntuu miellyttävältä,mutta kovia lyölyjä pitää välttää. Lisäksi ns,saunakrapulaa kannattaa välttää,tekemällä siirrot kylmästä-kuumaan varovaisesti.
5 Erilaiset laitteet/"jumppavälineet"
Näillä meinaan mm putkirullaa, jolla saa avattua lihaskalvoja ja rentouttaa lihaksia. Useasti vaan meinaa olla paikat niin kipeänä että putkirullaaminen ei onnistu. Lisäksi on erilaisia sähköisiä kivunhoitoon tarkoitettuja laitteita, selän hierontalaitteita ja muita vempaimia joista joku voi hyötyä. Itse en valinnut näihin  "vinkkeihin" liikuntaa,koska omasta mielestäni kipeänä ei liikkuminen tule ensiksi mieleen ja usein se ei kipujen takia ole edes mahdollista. En silti kiellä etteikö liikunta muuten olisi kipupotilaalle terveellistä ja kannattavaa. Venyttely, lempeä jooga/pilates taas ovat hyviä muotoja saaha notkeutta ja poistaa kropasta jumeja. Itse aloitin kipupolin järjestämän,Asahin, eli terveysliikunnan jossa  on vaikutteita joogasta ja venyttelyistä. Liikkeet tehdään kipuja kuunnellen, rauhallisesti ja tietoisesti. Hengitys on myös avain asemassa sekä mielen ja kehon yhteistyö.

6. Fysioterapia ja erilaiset hoitomuodot
Monen kipupotilaan epikriisissä lukee lähete fysioterapiaan. Fysioterapiassa voidaan harjoittaa fyysistä kuntoa, mutta se kattaa myös esimerkiksi lempeää hierontaa tai hengitysharjoituksia. Erilaisista hoidoista mainitsemisen arvoinen on akupunktio, jossa itsekkin käyn ajoittain kipupolilla. Akupunktiosta voi olla apua niin migreeniin kuin selkäkipuunkin. Toki vaikutus on tässäkin yksilöllinen,mutta suosittelen kokeilemaan jos mahdollisuutta on. Toki on paljon muitakin hoitomuotoja ja terapioita, Omt-terapiasta- kivunhallintaryhmiin.

7. Rentoutuminen, kahvihetket ja myötätunto
Kaikki se mikä vähänkään helpottaa oloa ja kipua kannattaa. Oman itsensä hyväksyminen ja myötätunnon antaminen. Kahvihetket suklaan kerta tai pitkä suihkuhetki rauhassa. Rakkaan ihmisen läsnäolo ja kädestä pitäminen kipukohtauksessa. Muiden ihmisten armollisuus ja ymmärtäväisyys. Kynttilät ja rentoutuminen. 

Varmasti osa unohtui, mutta tässäpä osa mitä itse tulee käytettyä. Tulin eilen sairaalasta, joten aivot ei tällä hetkellä ole kaikista skarpeimmat ja väsymys on kova.

Kertokaahan teidän vinkit lääkkettömään kivun helpottamiseen?

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Pieni hemmotteluhetki

Pienet hemmotteluhetket. Niin tärkeää ,niin "terveellekin" mutta etenkin  sairastavalle ihmiselle.
Itsenä hyväksymisestä ja myötätunnosta puhutaan nyt paljon kipupolillakin. Siitä miten antaa itselle aikaa arjessa, muistaa kuunnella itseään ja etsiä voimavaroja arkeen. Välillä tämä kaikki tuntuu kuitenkin haastavalta.

Viime kerralla toimintaterapeutin kanssa mietittiin pieniä asioita mitkä tekee arjesta edes vähän parempaa. Kahvikupposten ja päiväunien jälkeen mulla tuli kauneuden hoito ja siihen liittyvät jutut mieleen. Vaikka en mikään pinnallinen ihminen mielestäni ole ja esimerkiksi suurimmaksi osaksi olen ilman meikkiä, niin kauneusjutut, putelit ja purkit on mulle "mukavaa kevyttä hömppää" joiden avulla joskus saa hetkeksi kivun siirtymään vähänkään taka-alalle tai ainakin piristämään päivää.

Viimeksi kun olin sairaalassa kipeänä, niin muistan kun kiva oli, kun mieheni toi omia kosmetiikkapurkkejani eli shampoota ja hoitoainetta, suihkugeeliä, ja kasvorasvaa, sairaalan
vaipalta haisevien rasvojen ja saippuaiden sijasta. Vaikka kauneudenhoito ei eka asia ole mielessä kipeänä tai varsinkaan sairaalassa.  Mutta kyllä minua ainakin vähän piristää vaikka sitten se kookoksen tuoksuinen suihkugeeli sairaalan pesuhetkessä.


Pitemmittä puheitta itse aiheeseen. Sain Maybeautilta ihanan kosmetiikka yllärin.
Eli The incredible kasvonaamiota. Blogeja kun seurailen, olin näitä nähty muissakin blogeissa ja kiinnostukseni heräsi tuotteeseen.

Koko viikon oon kärsinyt kuumeesta, flunssasta ja jatkuvasta pääkivusta. Ajatukset ovatkin lähinnä sängyn ja vessan välissä. Eilen kuitenkin oli illalla hetken olo helpompana (kiitos lääkkeen ja kaurapussin) niin päätin vihdoin kokeilla näita Face maskeja.

Sain testiin kuusi kpl kasvonaamiota, jotka oli yksittäispakattuja. Ilokseni mukana oli myös kasvonaamio sivellin, jolla oli helppo levittää tuote kasvoille.  Kasvonaamio lupasi poistaa mustapäitä, ehkäistä aknea, poistaa rasvaa ja poistaa kuollutta ihosolukkoa.
Juurikin niitä asioita mitä oma ihoni kaipaakin.

Kasvojen pesun jälkeen levitinkin kasvoille tuotteen, savimaista ja tahmeaa, mutta iholla ihanan viileän tuntoista. Sain myös miesystäväni kokeilemaan tuotetta ja sivelin myös hänen naamansa mustaksi. Kasvonaamion annettiin vaikuttaa 30-45 minuuttia, jonka ajan käytin täysin kyllä lepäämiseen. Vaikka naamio kuivui iholle, se ei kuitenkaan kiristänyt ikävästi niin kuin monet savipohjaiset naamiot.

Erilaista tässä naamiossa oli se että sitä ei pesty normaalin tapaan pois, vaan se "revittiin" ihosta. Ah naamio lähti hyvin ja jotenkin koin sen repimisen terapeuttiseksi hommaksi. :D
Ja kyllähän siihen lähtikin ihosta kaikenlaista epämiellyttävää, osa pienistä kasvokarvoistakin!
Iho tuntui pehmeältä ja tasaiselta, eikä yhtään kiristänyt naamion jälkeen. Mieskin tuumasi että onpas hyvä olo kasvoilla, joten näytti näköjään toimivan silläkin. Positiivinen fiilis jäi siis tuotteesta. Parasta varmaan olisi kun käyttäisi säännöllisesti kerta viikkoon, niin isompiakin tuloksia voisi tulla.
Tässäpä vielä linkki Lisää sanakirjaan kotisivuille mistä näitä tuotteita voi siis tilata.https://maybeauty.fi/

Tämä taas muistutti että pitäisi enempi pitää pieniä, kotitekoisia hemmotteluhetkiä. Niin itselle kuin toisillekin. Sytyttää pari kynttilää, keittää iltateetä ja nakata kasvonaamio kasvoille. Ihan luvan kanssa köllötellä hetki ja koittaa päästää hetkeksi irti kaikista ressaavista asioista.


 

Sellaista tällä kertaa. Syyskuuhunkin jo kalenterinsivu vaihtunut. Tässä kuussa onkin erilaisia sairaalareissuja ja hoitojuttuja tiedossa. Osastojaksoa ja kivunhoitoa.

Voi olla että jatkossakin saattaa jotain kosmetiikka aiheisia postauksia ilmentyä, fiiliksien mukaan :)



Lämpimät kiitokset Maybeautille tästä mahdollisuudesta!


tiistai 22. elokuuta 2017

Masennus ja Kipu

Masennus ja kipu. Tämä on taas niitä aiheita joista olisi niin paljon kerrottavaa. Kokemuksia ja ajatuksia. Karujakin. Koen silti osan asioistani niin henkilökohtaiseksi,että ne eivät ylety blogimaailmaan asti. Tästä aiheesta haluan kuitenkin jotain kirjoittaa, koska iso osa kroonisesta kivusta kärsivillä on myös jonkinlainen mielenterveys-diagnoosi.

Masennuksesta nykyään puhutaan jo hieman enemmän ja avoimin mitä vuosia sitten. Silti, koen että mielen sairauksista pitäisi puhua avoimemmin. Siis jos sairastunut itse sitä haluaa. Kun vasenta jalkaa särkee on siitä helpompi ilmoittaa työnantajalle, kun siitä että mieli särkynyt. Masentuminen ei ole parin päivän huonon olojen seuraus, vaan pitempään kestänyt toivottomuus, väsymys, ja ahdistuneisuus.Toisaalta taas joskus masennusta saatetaan diagnosoida nimenomaan normaalin suruajan sijasta.
 Masennuksen  myöntäminen, vaatii rohkeutta. Niin kuin psykiatri on sanonutkin Heikot ihmiset eivät masennut, Masentuneet ovat vahvoja. On rohkeutta myöntää ettei jaksa. Rohkeutta antaa romahtaa,jäädä sänkyyn kahdeksi päiväksi ja luovuttaa. Se vaatii sairastuneelta hirveesti voimavaroja, uskaltaa päästää irti.

Itse sairastuin masennukseen useita vuosia sitten. Masennukseni päällimmäisimmät syyt löytyivät,mutta oli myös paljon asioita johon ei löytynyt selitystä. Päivät vain muuttuivat pimeiksi. Arki muuttui harmaaksi. Mikään ei tuottanut iloa ja väsymys vei voiton. Harrastukset jäivät ja kiloja kertyi. Ahdisti aamulla,ahdisti illalla. Taisteli vastaan, kunnes oli niiin lähellä loppua että romahti.

Diagnoosin saaminen oli jollain tapaa helpotus,mutta myös ahdistavaa. Juuriki sen myöntäminen itselleen. Olen mieleltäni sairas. Mutta näinhän sen ei pitäisi mennä. Kun ihminen kärsii reumasta,ei hän ajattele sen olevan häpeä ja syyllisyyden painavan mieltään. Ainakaan niin yleisesti kuin masentunut.

Miten kipu sitten liittyy masennukseen? On selvää,miten pitkään jatkuva,jokapäivinen kipu alentaa mielialaa. Se vie voimavarat,energiat ja rajoittaa arkea. Se voi viedä työkyvyn, kyvyn elää normaalia elämää. Itsellenikin sanottiin että olisi epätavallisempaa että en olisi masentunut.  Mikä siinä sitten on niin masentavaa?
Noh,paljonki. Tietenki se että kivut ovat päivittäisiä. Niitä odottaa että ne jättäisivät rauhaan,
silti joka aamu (tai no jo yöllä) joutuu pettyyn ja piru hyökkää päälle.  Oikeastaan jokainen syyt ymmärtää.
Jotain positiivista on kuitenkin se että nykyään hoitosuunnitelmissa otetaan hyvin mukaa myös psyykkinen puoli. Välillä jopa liikaakin. Kipupoleilla hoidetaan fyysisen kivun lisäksi myös psyykkistä puolta. Onhan kivun tuntemus aivoissa. Moni kipupotilas käy myös terapioissa ja erinlaisia vertaistuki ryhmissä hakemassa psyykkistä apua.

Ajatuksia riittäisi varmasti lisääkin, mutta tälläistä tällä kertaa.

Postaus ehdotuksia otetaan mielellään vastaan! :)



tiistai 17. tammikuuta 2017

Vihdoin

Painan hissin nappia kolmos kerrokseen,vedän matkalaukkua perässäni. Odottavat,ahdistavat ja mielenkiintoset tunteet mielessä. Aukaisen osaston oven ja saavun yliopiston sairaalan osastolle,missä tuun viettämään seuraavat kuusi viikkoa,vkl lukuunottamatta.

Toinen päivä kääntymässä iltaan. Tänään mahtunut päivään lääkärin sekä omahoitajan tapaamiset, osastohoitajan tapaaminen,ryhmätunteja ja lepoa. Väsymys on järkyttävän voimakasta,tokin tilannekkaan ei mikään voimaannuttavin juuri tällä hetkellä. Toivon tälle jatkuvalle uupumukselle löytyvän syyn, olise sitten lääkkeen sivuvaikutus tai muu.

Olen siis osastolla,jossa tilaani olisi tarkoitus tutkia kokonaisvaltaisesti, pohtia työkyky asioita, kivun kanssa elämistä, ja ratkaisuja parempaan elämää  niin somatiikan kuin mielenkin osalta. 

Paljon siis luvassa erilaisia,kokeita,tutkimuksia, ja keskusteluita.  Ja itkua,tuskaa ja kipua.Niitä myös tietenkin. Kukaan täällä ei niiltä ole välttynyt.

Kivut pysyneet hallinnassa,lukuunottamma aamuista muutaman vas asteen melko äkillistä nousua. Mielen kanssa luonnollisesti taistellaan päivittäin ja koitetaan pärjätä. Lääkemuutoksia olisi tarkoitus myös luultavasti  kartottaa ja testailla.

Hoitojakso tuntuu pitkältä ja jopa ahdistavaltakin. Ei sairaalaolosuhteissa silti mikään herkku ole vietttää useita viikkoja. Mutta kiitollinen silti olen tästä mahdollisuudesta ja siitä että asiani otetaan vakavasti. Se että akuuttiapu on lähellä ja päästään kunnolla perille sairauksistani. Kaikki halukkaat ei tänne ole päässyt.

Ja vertaistuki. Ääretömän tärkeää. Olen osaston nuorin,muut reilusti vanhempia. Joka siis on ehdottomasti hyvä puoli.  Mutta täällä ei katsota ikää, kaikki  on samanarvosia ja jokaisella omat vaikeutensa. Todella mielenkiintosia ja antoisia keskusteluita käyty,jo tässä vaiheessa jaksoa.

Vihdoin silti pääsen kunnon hoitojaksolle,josta myös odotukset ovat kovat,joskin myös realistiset. Eniten toivon apuja kivun kanssa elämisee,kipukohtauksiin sekä mielen tasapainottamiseen.  Ja selkeyttä.

Kirjottelen tänne kun siltä tuntuu.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kun kahvi läikkyy

Viime päivinä on taas usko horjunut,kaikesta.
Maanantai iltapäivän käsien tärinä johtikin,kunnon vapinakouristuskipu kohtaukseen. Helkkarin kivuliaaseen sellaseen. Avuttomaan,pelottavaan,täysin kivun ja kehon hallitsemaan. Kohtaus eteni suunnilleen näin.

Soitan puhelun kipukaverille ja huomaan käsien vapisevan. Ei kummosempaa kipua,tärinää vain,kahvikupposestakin loiskahtaa kahvia lattialle,noh sattuuhan sitä. Otan opamoxin ja kipulääkettä,jospa tilanne rauhottuisi.
Lähden  tuttuun tapaan asemalle harkkoihin, olo on väsynyt,kädet tärräävät,mutta muuten melko ok olo. Keitän kahvia,ja huomaan taas kuinka suodatinpussi vieminen roskiin aiheuttaa,läikkiä lattialle. 

Sitten vapisee. Jalat alkavat vapista,kun yritän istua ja juoda kahvia,kädet vapisee. Ei kummosempaa kipua,ja rauhottelen vaan itteeni että,"kohta helpottaa" 

Luennolla vapina yltyy koko kehoon, kasvoihin,hampaat lyövät yhteen ja koko keho vapisee, yhtään en pysty itse hallitsemaan liikkeitäni,enkä varsinkaan kuuntelemaan mitä puhujalla on asiaa. Tuijotan vaan ja rukoilen että tää loppuis. 

Mutta ei, kivut alkavat hiipimään,kun kehon lihakset joutuvat koville. Alaselkää alkaa painaan ja rintakehää puristaan. Vapina ei rauhotua,vaikka sen alkamisesta on aikaa jo kohta puoli tuntia. Reilun vartin sinnittelyn jälkeen,
Kuiskaan vieruskaverille että "vie mut pois" ja sitten romahan

Sanoinkuvaamaton kipuvapina kohtaus lyö koko kehoon päälle, järkyttävät lihaspasmit ja kouristukset vetävät kehon sikiöasentoon. Sitä tunnetta ei voi kirjoittaa,sen joutuu kokemaan. Onneks satun paikkaan missä ihania ihmisiä auttamassa,ja alan saamaankin hoitoa melko nopeasti. Kipu vie vaan ajatukset pois,enkä jälkeenpäin paljon muista mitä on tapahtunut juuri hoitotilanteessa.

Seuraavan kerran herään oyssisn neurologian päivystyksessä,jota ennen oon ambulanssilla käynyt keikan oulaskankaan päivystyksessä(en muista mitään),ja sieltä lanssilla kuljetettu mut oyssiin.  Oon ehkä uupunein ikinä. Kipuja on,mutta hengittäminen jo onnistuu. Olon valtaa pelon lisäksi epätoivo,

Miksi taas piti käyä näin?

Siinä kun makaat yksin oyssin päivystyksessä,eikä sulla oo paljon hajua mitä on tapahtunut tulee ehkä epätoivoisin olo ikinä. Soitan kipukaverille ja iskalle. Puheiluista en jälkeen päin muista mitään,luojan kiitos oon kuitenkin saanut tarvittavat kipulääkkeet.

Ihana hoitaja käy tsekkaamassa vointini useeaan kertaan, verikokeita otetaan ja neurologin huoneeseen mut siirretään sängyllä,käveleminen ei onnistu. Tehdään kokeita ja mietitään. 
Yhtäkkiä tulee hirveä tarve päästä pois,kotiin,johonki. Mutta selitelyt ei me eläpi neurologille,joka pakottaa mut jäämään sairaanlaan seurantaan. Ambulanssi hakee mut ja palataan oulaskankaalle,osastolle. Kello oli kuulemma 6-7 aamuyöllä kun mut laskettiin osaston lakanoihin.

Olo huomattavasti helpompi alkutilanteeseen huomioiden. Katetroinut olen,joka tuttua kipukohtuaksen yhteydessä. Olo on kuitenki hyvin heikko ja keho käy kovilla,toipuaakseen. 
Mitä sitä kieltelemään,silti salaa toivon maailmanloppua että tää kipu ja tuska hellittäisi.
Kaikilta muiltakin.
 

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Paperilakanoissa ja uusi tuttavuus

Klo 9:45 hyppään taksiin,pelkääjän paikalle. Kipuja on, vas 7,joka reilun tunnin istumisen jälkeen kohoaa kasiin. Alaselän paineen tunne, fileröinti puukon iskut lonkkien alueelle ja polttava tunne lapaluissa. Tuttua.

Kirurgian osasto ykkönen. Ilmottaudun hoitajalle ja pääsen huoneeseen. Ennen kuin vaihan sairaalan kamppeet päälleni, täytyy päästä vaaka asentoon paperilakanoille. Ihana omakipulääkärini tulee huoneeseen, tsekataan päivän status ja olotila. 

Kohta nähdään heräämössä.

Hoitajien haastettelun, erilaisten mittauksian jälkeen,löydän itteni heräämöstä,erilaisilla pihuoilla ja mittareilla varusteltuna.. Anestesialääkäri pääsee kanyloimaan,ah mun "ihania" suonia. Kipupumppu on säädetty ja makoilen siinä kaikessa rauhassa, tehovalvonnassa odottaen että

hetkeksi helpottaa.

Ketamiini-infuusiossa siis. Ensimmäinen kerta kun kipupumpun saan kaverikseni,vaikka kone pitääkin pietnä ääntä muutaman minuutin välein ja haittaa liikkumista,mutta en pistäisi pahakseni,jos pumppua joskus kantaisin kauemminkin,toivottavasti kuitenkaan ei tarvissisi.

Parin kymmenen minuutin päässä,oonki jo melko väsyksissä,ja reilun tunnin jälkeen siirretään sängyssä takaisin osastolle,kun isompia oireita ei ilmaannu. 

Ensimmäinen päivä menee sängyssä maatessa, isompia haittavaikutuksia ei onneksi ole, mitä nyt lievää pääkipua ja alapaine nousee sadan toiselle puolelle. Hoitaja apuna vessareissulla,joka onnistuu mallikkaasti (tosin pissa ei sitten kulkenut,joka ei  uus juttu että lyö jumiin) ja toisella kerralla pääsen liikkellee yksinäni. Mutta ei ihmeitä siis. Kipuun ei myöskään valitettavasti suurta vaikutusta ole.

Seuraavana päivänä,illalla vaihdetaan uusi patruuna kipupumppuun ja odotellaan. Vassi putoaa kasista kutoseen, neuropaattinen,säkenöivä kipu helpottaa,mutta se peruskipu säilyyy. Yöt menee aikalailla valvoessa,kun hoitajat käyvät parin tunnin välein katsomassa ja mittaamassa arvoja. Ja omat aivot eivät lakkaa ajattelemasta asioista.

Kolmantena päivänä aamuseiskalta infuusio lopetetaan ja jään tarkkailuun useemmaksi tunniksi. Olo on todella väsynyt, kipuja on mutta vähän on helpottanut. Pienestäki vassin (kipumittari) laskemisesta oon tosi mielissään kuitenki,vaikka jotenki salaa odotin enemmän,mutta ihan ok tyytväinen kuitenkin. En muistakkaan milloin kipuaste ois kutosessa pysynyt niin kauan!

Omalääkäri käy vielä jututtamassa ja sovitaan jatkoista. Käyn vielä kipupolin puolella toimintaterapeutin luona, tulevan vuoden suunnitelmia läpi.
Yhteystyö kipupolin potilaana jatkuu,sekä lääkäri,hoitajat ja toimintaterapeutti lupaa kulkee mun rinnalla tulevanki vuoden,josta oon eritttäin kiitollinen.

Sitten kanttiinista kahvi mukaan,päivälääkkeet kansliasta,maksa arvojen tarkistukset (jotka kunnossa!) , kiitokset hoitajille ja voinninparamiset huonekaverille.  Sitten kotia kohti,odottavaisin mielin. 
Ketamiini-infuuson vaikutus pitäisi kestää siis kauemmin,yksilöllistä toki kuinka kauon. Seuraava päivä kotona on aika huono,väsymys todella runsasta ja olo huono.  Mutta joulunaika on mennyt kipujen suhteen aika hyvin! Toki peruskipu on koko ajan läsnä arjessa, nikamanpaineen tunne ja voimattomuus tuntuvat koko ajan,mutta hermokipumainen luonne on helpottanut. 

Jatkoa seuraillen.