Hotelli yö ja kosmetiikka uutuuksia

 Vihdoin sain laitettua muutamat kuvat kamerasta koneelle, joten nyt pientä kurkkausta mun ja pikkusiskoni pari viikkoa sitten viettämään hotelliyöhön. Mulla on siis pitkään ollut tarkoitus viedä mun pikkusisko Päivyt hotelliin, rentoutuun ja viettämään yhteistä aikaa. Päippä on ollut niin paljon tukena ja auttanut arkisissa jutuissa, joten oli todellakin minilomansa ansainnut.  

Hotelliksi valikoitui Labland Oulu, lapin lumoa henkivä hotelli. Itselle hotelli oli ennestään tuttu, mutta pikkusiskoni oli täällä ensimmäistä kertaa.
 Jos pientä hotelli arviointia tähän heittää niin hotellin sisustus ja tunnelmallisuus oli ehdottomasti parhainta, mitä mun käymissä Oulun hotelleissa oli nähty.  Huone oli ihanasti sisustettu, viltteineen ja kultaisine poron sarvineen. Itse hotellissäkin näky lappi teema, niin porontaljoineen kuin aamupala pöydässäkin. Aamiainen oli hyvä, tosin ei ihan tavanomainen sellainen. Tarjolla oli mm,  leipäjuustoa, kuusenkerkkäjauhetta, erilaisia kalaruokia, mustikkamehua, savujuustoa.. Mutta kaikkihan tietää hotellin aamupalat, niissä on sitä jotain. Plussaa oli vielä kun kahvikin tarjoiltiin pöytään ja joulunaika näkyi ihanasti mm, glögitarjoiluna. 

 Tarkoitus oli saada rentoutua raskaan syksyn jälkeen ja viettää sitä niin sanottua laatuaikaa oman siskon kanssa. Oltiin otettu huone missä oli kylpyamme ja siellä viihdyttiinkin sekä yhdessä että erikseen. 

Sain tuossa ennen joulua testattavaksi Dermosilin uusia joulupakkauksia, joista nyt molemmat pääsivät matkalaukkuun mukaan.  Ensimmäinen pakkaus oli nimeltään Senja, ja tästä tykkäsin kyllä kovasti. Pakkaus sisältää matkakoossa  Shampoon ja hoitoaineen sekä suihkugeelin ja vartalovoiteen sekä kauniin punaisen lahjapakkauksen.  Näissä tuoksui puolukka ja sopivat erityisen hyvin joulunaikaan, mutta myös talveen.  Näistä kyllä aidosti tykkäsin ja onhan nämä nyt älyttömän söpöjä purnukoita. Plussaa pakkaus sai myös käytännöllisistä purkin korkeista. Nämä pääsivät myös meidän perheen joulusaunaan. 

 Toinen lahjapakkaus nimeltään Lempi sisälsi viittä erilaista voidetta. Mukana oli Tyrnikäsivoide, sensitive käsivoide, täyteläinen vartalovoide, Vitamin E ihovoide sekä classic jalkavoide.  Nämä purkit olivat myös matkakokoisia ja tulivat kauniissa sinisessä lahjapakkauksessa. Näitä testailtiin siskon kanssa myös pitkin minilomaa, ja omaksi suosikiksi valikoitui Classic jalkavoide, joka tuoksui ihanan raikkaalle ja tuntui jaloissa viileältä. ( vihdoin jaksoin rasvata jalkojakin)  Myös tyrnikäsivoide oli ihanan tuoksuinen ja nopeasti kuivuva, joten se sai multa erityispisteet.  

Pakkaukset saatu Dermosililtä kokeiluun. Kiitos!

Mutta näin kosmetiikan rakastajana ja uusien purnukoiden testaamisesta tykkääjänä oli ihana saada testailla tuotteita ihan kunnolla, ihanissa olosuhteissa. Hotelissa oli siis yleinen sauna tila ja uima allaskin jossa käytiin illalla. Tosin itse en uinut, oli sen verran kylmää vettä altaassa, mutta sisko polski minunkin puolesta. Saunatila oli myös ihanan tunnelmallinen ja kaikki tarvittavat asiat löytyivät. Erityismainintana ihanan raikas jäinen sitruunavesi löylyjen jälkeen!

 Tässä rakas seuralaiseni,  tärkein ja rakkain pikkusisko Päivyt <3 

Aamiaisen jälkeinen glögihetki ja vieraskirjaan kirjoittaminen. 

Vaikka edellisten viikkojen tapahtumien takia oma fiilikseni ei ollut parhaasta päästä, niin meni meidän minireissu kuitenkin hyvin.  Mikä sen parempaa kuin syödä hyvin,  lillua kylpyammeessa ja nukkua puhtaissa, pehmeissä lakanoissa. Aamupalaa ja seuraa unohtamatta.  Suosittelen kyllä kaikkien nipistävän rahoistaan talteen pienen osan ja käyttävän sen tavaroiden sijaan hotelliyöhön. 

Nyt olen viettänyt Joulun aikaa kotikotona perheen kanssa.  Surullisten uutisten keskelle tuli onneksi iloinenkin uutinen, kun minusta tuli pienen prinsessan kiitollinen täti vähän ennen joulua, kun isosiskoni sai joulun lapsen. <3 

Alkuvuosi tuo mukanaan paljon muutoksia ja sen mukana monenlaisia tunteita käsiteltäviksi.  Katsotaan miten asiat järjestyy ja etenee. Voi olla että Blogin puolella voi olla hiljaisempaa tai sitten ei, mitään en uskalla luvata. Joka tapauksessa ihanaa joulunaikaa ja jaksamisia kaikille tulevaan vuoteen! 

Muutosta

Elämäni on ollut muutosta täynnä viimeiset päivät. On tapahtunut paljon, suurimpana niistä on parisuhteeni päättyminen. Sen enempää en tässä vaiheessa asiaa avaa, mutta tiedoksi. 
Tilanne on luonnollisesti vienyt ajatukseni mukanaan ja olo ollut todella surullinen. 

Tulin vain nopeasti kuitenkin kertomaan että koitan saada pari hemmottelu-hetki postausta tänne tämän vuoden aikana, mikäli vointi sen sallii.

Nyt on pakko vain yrittää elää hetki kerrallaan.

Kivunhoitoa Tens-laitteella

 Nyt on vihdoin aika kirjoittaa saamastani Tens- laitteesta. Kyseessä on siis lääkkeetön kivunhoidon muoto, jossa iholle annetaan hermostimulaatiota, pienten sähköimpulssien avulla. Tens- menetelmä vaikuttaa kolmella tavalla. Estää aivoille lähteviä kipuviestejä, vapauttaa elimistöön endorfiineja ja lisää verenkiertoa. 

Ensimmäistä kertaa olen koittanut laitetta jo vuosia sitten fysioterapian vastaanotolla. Pienet "sähköiskut" iholla tuntuivat mukavilta, mutta en huomannut isompaa vaikutusta kipuun. 

Vajaa vuosi sitten sain kokeiluun Omronin Tens-laitteen.  Se oli hieman erilainen kuin aikaisemmin käyttämäni laite, joten mielellään lähdin kokeilemaan tätäkin kivunhoidon menetelmää.  Aluksi käytin laitetta säännöllisesti päivittäin, mutta jossain vaiheessa se jäi sitten pois päiväkuvioista. Nyt viime kuukausina olen taas löytänyt Tenssistä oikein mukavan kaverin. Kipua se ei tietenkään kokonaan poista, mutta antaa mukavaa hierontaa ja tuo erilaista tunnetta kivun kokemiseen. 

Itse käytän laitetta pääasiassa selässä, mutta laitetta voi käyttää siellä missä kipuja on. Miesystäväni käyttää tenssia niin kylki, kuin mahakipuihinkin.  Meillä kävi niin hyvä tuuri et voitin kerran sellaisesta kilpailusta toisen tenssin, joten nyt siis meillä molemmilla on oma laite, toinen Raahessa ja toinen Oulaisissa. 

Laitetta on helppo käyttää. Siihen kuuluu kaksi iholätkää johtoineen ja keskusyksikkö. Lätkät lätkitään iholle haluttuun paikkaan ja kone napsautetaan päälle. Siinä on erilaisia ohjelmia joista voi valita mieluisimman tuntuisen. Tehokkuus aste on 1-15.  Yksi hoitokerta kestää 15 min ja sitten laite sammuu itsekseen. Automaattinen sammuminen on hyväksi etenkin iltasin, jos vaikka sattuu nukahtaa lätkät selässään.  Mukana tulee myös pidike, säilytyspussi ja levy mihin missä lätkiä säilytetään.  Laite toimii  normi pattereilla, jotka kestäneet hyvin.  Ainoana miinuksena on että laitteeseen ei tule näytön valoa, mutta toisaalta tätä on nii kätevä käyttää että onnistuu kyllä pimeässäkin.

Täytyy sanoa että aluksi olin vähän epäleväinen, mutta nykyään kyllä tulee käytettyä laitetta päivittäin ja tänäänkin laitoin laitteen selkääni kun aloin päikkäreille. Vaikka lätkät on itse vähä haastava laittaa esim selkään, mutta kyllä sekin onnistuu. Laitteitahan löytyy niin apteekeista, mutta vähän halvemmalla saa esim cittareista,prismoista yms. Hinta on 80-100e luokkaa, riippuen ostopaikasta. Jotkut fysioterapiat ja sairaalat myös lainaa laitteita tietyksi ajanjaksoksi. Koneeseen saa muutes uusia lätkiä ostettua myös, jos alkuperäiset ei enään pysy kunnolla ihossa, itse ei oo tarvinut vielä uusia lätkiä.

Onko teillä kokemuksia kyseisestä laitteesta? 


Tens- laite saatu Omronilta. 
Kiitos! 

Melankolia minussa

Olen aina tuntenut itseni osaltani melankoliseksi. Muistan jo ala-aste aikoina kuinka vaivuin omaan oloihini ja kuuntelin surumielisiä kappaleita velipojan mp3 soittimesta. Muistan kuin iltaisin istuin koulun kiikussa, katselen taivasta kyyneleet poskellani. Muistan kuin itkin koulun kevät juhlassa, keittäjän läksiäisissä ja etenkin kun lähdin ala asteelta. 

Musiikki on ehdottomasti yksi melankolian tunteita tuottavasta voimasta. Musiikin ja kirjoituksen avulla käsittelen monenlaisia tunteita, etenkin niitä surullisimpia säveliä. Surullisiin säveliin on helppo piiloutua kuoreensa ja antaa ajatusten piirrellä mustia ympyröitä pään sisällä. Vaikka se on raskasta, toisaalta se on puhdistavaa.

Herkkänä ihmisenä tunnen luonnollisesti elämän varjopuolet hyvin voimakkaasti.  Itken ja herkistyn helposti, niin surullisista kuin kauniistakin asioita. Saan kyyneleen kulmaani  vaikeista asioista oli sitten syöpään sairastunut potilas, auto onnettomuus, uutiset lasten kärsimyksistä, ja etenkin omat henkilökohtaiset vaikeudet kuten sairaudet. Toisista huolehtiminen ja välittäminen ovat myös usein rakkaudellisesti raskasta.

Koen kyyneleitä myös herkästi kauniista asioita. Kun näen tädin muruista kuvia ja kun heitä tulee kova ikävä, kun ymmärrän kuinka paljon rakastan miesystävääni,  kun kuulen kauniin kappaleen radiosta, kun lääkäri on ymmärtäväinen ja kun mietin perhettäni, joka on kuitenkin itselleni rakkauden kivijalka. 

Parisuhde asiat saavat usein itseni melankoliseen tilaan. Ennen nykyistä suhdettani vaikeat suhde asiat aiheuttivat surullisia suunnistuksia mielessäni päivittäin. Eivät he ovat täysin hävinneet vielä tänäkään päivänä.
 Kun rakastun ihmiseen, rakastun häneen todella. Tunteeni valtaava jokaisen kehoni kaaren ja se tunne on vain koettava. Se rakkauden ihana tunne minkä tuntee on luonnollisesti sanoinkuvaamaton, mutta ainakin yhtä kova tunne on kun menettää erisyistä rakastamansa henkilön tai suhde loppuu haluamatta niin. 

Luonnollisesti masennukseen sairastuminen on tuonut oman peittonsa melankoliseen tunteeseen. Se on kääntänyt sen usein suruksi ja peloksi. Koen edelleen hetkittäin valtavia ahdistuksen aaltoja, jotka varoittamatta hiipii kehooni. Silmät näkee väritkin mustana, kaikesta haluaisi vaan päästä irti ja nukahtaa tiedottomaksi. Pelko pääsee pääni sisään ja karma saapuu huutelemaan korvaani. 
Niistä hetkistä näkee masennuksen asuvan minussa syvästi. 

Terapian avulla olen saanut uusia näkökulmia herkkyyteni työstämiseen ja oppinut näkemään myös sen myös osana omituista persoonani. Pienenä toivoin niin kovasti etten olisi niin herkkä, jotta elämä olisi helpompaa. Nyt isompana olen huomannut että kyllä maailmaan herkkyyttä kaivataan. Tiedän myös ettei minun tarvitse kantaa kaikkea hartioilla, vaikka niin teenkin.
Ehkä opin joskus rakastamaan herkkyyttäni samanlailla kuin rakkaani.

Musiikista löytyy paljon kauniita kappaleita jotka takuuvarmasti saa kasvot punaiseksi ja silmät vuotamaan. Konsta Jylhän -vaiennut viulu on silti ollut yksi niistä mitkä luokittelisin melankolisen musiikin kärkisijoille.



On viulu vaiennut
On soitto rauennut
Mielen herkkyyden herkästi soi
Iloja ihmisten
Suruja sydänten
Kauneimman kaipuun ilmoille toi
Niin kuin, niin kuin vaiti
Soida voi  Konsta Jylhä

Sellaista pohditaan tiistai iltaa. Kello kilkattaa kahtatoista. Verhot on vedetty alas ja valot nukutettu sammuksiin. Kuulokkeista kuuluu Jippun väärinpäin lentävät linnut. Mietin hetken menneitä ja koitan heittää osan asioista rakkauden hautausmaille. Päälle sytytän kynttilän ja kohta puhallan sen sammuksiin. Vedän peittoni korviin. pyyhin silmistäni kivun kyyneleet ja toivon nukahtavani. 

Edit: Pahottelut osan teksin taustaväristä, Blogger ku ei suostu nyt toimimaan ihan täysin vaikka illan koittanut sitä kesyttää..

Sairaus ei aina näy ulospäin

Kerran sain kuulla tutultani että, hänen kaverinsa epäilee kipujani, koska aina minut nähdessään näytän hyvävointiselta. Tästä tulikin ajatus kirjoittaa aiheesta. 

Sairaus ei tosiaankaan aina näy ulospäin. Eikä kipukaan.  Silloin kuin sairastuin esimerkiksi masennukseen, tuli tieto monelle yllätyksenä. "Eihän susta vois uskoo, ku oot niin positiivinen koulussa" tai " miten, säähän eilenkin olit nii hyvällä päällä".  

Usein kuin sairautta ei näy ulospäin, sitä vähätellään tai sitä ei uskota todeksi. On helpompaa uskoa toisella olevan kipuja, kun konkreettisesti näkee jalan olevan paketissa tai päätä koristaa isokokoinen haava. 

Krooninen kipu on tästä myös oiva esimerkki.  Selkäkipuisena pystyn varmasti näyttämään melko normaalilta, hyvinvoivalta, siitä huolimatta että ranka roihuaa ja hermokivut hakkaavat. Etenkin siis silloin kuin kivut ovat päällä, mutta eivät kovimmillaan. Kovissa kipukohtauksissa taas kivun myös näkee, ilmeistä, eleistä, äänestä.

Eilen siskon rippijuhlissa oli juurikin tällainen "olen oikeasti kipeä, vaikken siltä näytä -olo"  

Illan kuluessa alkoi selkä väsymään ja koska iltalääkkeiden ottaminen venyi pitkäksi alkoivat selän tutut tunteet ikävästi tuntumaan. Kipu ei silti ollut niin paha että se välttämättä olisi näkynyt. Mutta silti se tuntui. Silti minä takaoven kautta hipsin asuntovaunuun makaamaan, silti minä hetken mietin haurauttani näiden kipujen kanssa, kestin katkeruuden tunteet ja harjoittelin hymyä vessassa. Ei siinä ettenkö voisi kertoa kivustani tai näyttää sitä, siinä ei ole mitään hävettävään, mutta en silti koe sitä aina tarpeelliseksi. Juhlissa kun ollaan en myöskään halua vaivata läheisiä kertomalla minulle jokapäiväisestä tunteesta.

Kuva internet, Google

Toissapäivänä oli kova päänsärky, joka yltyi ihan migreenin tasolle. Makasin yön ja päivän sängyssä kylmäkalle ja oksennusvati seuranaan. Ihana mieheni jaksoi huolehtia jälleen voinnistani, muistuttamaan juomaan vettä ja taluttamaan sohvalta sänkyyn.
Niinä hetkinä tuska on aina valtava, kun kipu kipuaa korkeuksiin ja saa otteen kehosta, siinä pienetkin voimavaran rippeet kyllä katoavat. 

Sitten kun olo helpottui, palasin "ihmisten ilmoille" Kävin kaupassa, laitoin pyykkiä ja leikin lapsen kanssa. Ei kukaan varmasti ajatellut tuon kärsivän kivuista. tai en tiedä mutta luulen niin. 

Ihmiselämä kun on niin haurasta. Koskaan ei voi tietää täysin mitä vastaantulija käy läpi tai minkälaisten tuskien kanssa  kaupan kassa painiskelee. Itse olen pitkään halunnut puhua avoimesti sairauksistani ja kivuistani, koska koen sen helpottavan omaa oloa sekä haluan levittää tietoisuutta kroonisesta kivusta, ja etenkin siitä kuinka paljon se oikeasti vaikuttaa jokapäiväiseen elämää, vaikka se ei siltä aina näyttäisikään.

Migreeni- Enemmän kuin pelkkä pääkipu

Tänään puhutaan migreenistä. Tuosta aliarvostetusta jäätävän tuskaisesta sairaudesta. Moni ajattelee migreenin helposti "pelkäksi" pääkivuksi joka menee ohi Buranalla. Sitä se ei kuitenkaan ole, se on paljon enemmän.

Tässä omia kokemuksia ja ajatuksia kyseisestä sairaudesta. Luonnollisesti tässäkin sairaudessa on erilaisia oireita, kokemuksia ja tämäkin on niin yksilöllistä.

Sain migreeni diagnoosin jo lastenlääkäri käynti aikoina, kun jatkuvia, kovia päänsärkyjä tutkittiin. Migreenihän on siis sairaus, joka aiheuttaa kovia päänsärkykohtauksia ja liitännäisoireita. Migreeniä voi olla auratonta tai aurallista, eli ennakko oireita esiintyy joillakin ja joillakin migreeni iskee päälle varottamatta.  Migreeninhän voi laukaista mm, stressi, voimakkaat hajut, pitkä väsymys, muut sairaudet, kuukautiset, ponnistelu, fyysinen suoritus.yms

KIPU:  Pahinta migreenissä on järkyttävän tuskallinen kipu päässä. Kipu on toispuolista ja silmän taakse säteilevää. Aivan kuin joku viiltäisi fileeraus veitsellä silmän takaa ja samalla hakkaisi taltalla päätä. Kipua voisi kuvata myös hakkaavaksi, pelottavaksi mutta eniten sanaa kuvaa helvetillinen.  

LIIKE: Migreenissä ei auta lähteä ulos lenkille tai tehdä venytyksiä, yleensä kuin liike pahentaa kipua. Itsellä ainakin niin, etenkin siis migreenin kovassa vaiheessa.  Parasta on siis pysyä mahdollisimman paikoillaan ja liikkumatta. Kyllä, puhuminenkin saa kivun kovenemaan.

PAHOINVOINTI:  Tämä myös yksi asia mikä erottaa migreenin "normipääkivusta" . Kipujen lisäksi tekee pahaa ja yleensä joka kova migreeni kerta olen oksentanut kaiken, sappinesteisiin asti.  

VÄSYMYS:  Migreenin alkaessa itselläni iskee valtava lamaannus ja heikko, väsynyt olo. Kaikki pienikin energia menee hengittämiseen. Väsymys myös kestää usein päivien ajan.

PITKITTYNEISYYS:  Itselläni migreeni kokonaisuudessa kestää 1-3 päivään. Pahimmillaan on maannut viikon kivuissaan.  Monesti kun pahin olo on saatu selätettyä, jatkuu olo vielä heikkona ja väsyttävänä.

NÄKÖOIREET: Migreeniin liittyy lukuisia eri oireita, jotka tietenkin yksilöllisiä. Itsellä silmän oireet ovat yksi tunnusmerkki. Eli aura oireina tulee silmien näkökenttä muutoksia, salaman ja pallon kuvia ja etenkin kovaa silmien valoherkkyyttä.

MUUT:  Hajuaisti voimistuu ja melkein mikä tahansa voimakkaampi haju saattaa saada oksentamaan. Valoherkkyys silmissä ja äänet kuulostavat isommalta. Voimattomuutta, tärinään, tajunnantason häiriöitä, levottomuutta, raajojen puutumista yms. 

Päässä jyskyttää. Vasen puoli päästäni tuikkii tuskasta. Silmääni revitään raakasti.
Ihoni kihelmöi tuskaisen kuumana, sisäisenä tulipalona, jossa liekit hakkaavat raivoten, tuhoten tehokkaasti kaiken. Hengitän ja hengitän. Pelko valtaa paljaan mieleni, raivo repii raamejani ja tuska taistelee vierelläni. Miksei tämä lopu?
Äänet kuuluvat kauempaa, pöntön ääriviivat häviävät, yökkäilen vaikka kaikki on jo tullut ulos. Kipu kipuaa korkeammaksi, sietämättömäksi, tipahdan taakseni, romahdan lattialleni ja tiedän että nyt on päästävä pois.

Tälläistä tällä kertaa. Toisella kertaa migreeniin hoidosta ja lääkityksistä. Näin helteellä moni valitettavasti saa kärvistellä kohtauksien parissa. Toivotaan että pahimmat helteet helpottaisivat edes hetkeksi. 

Kesätapaaminen ja vertaistuki

 Eilen aamuni alkoi tutulla kaverilla, eli pääkivulla ja pahoinvoinnilla. Migreenityyppistä oloa puski ihon läpi. Aamun levättyä kerä lääkkeiden ja kylmäpussin, sain juuri ja juuri lähdettyä kipupotilaiden kesätapaamiseen, jonka järjesti siis kipupolin henkilökunta. Ollaan miesystäväni kanssa molemmat käyty läpi kipupolin kivunhallintaryhmä ja nyt oli tarkoitus tavata tuttuja ja saada uusia voimia kivun kanssa kamppailuun. 

Harmittaa,ja jopa ironista oli se että itselläni oli melko huono olo koko päivän ajan ja keskittyminen ei ollut huipussaan. No onneksi tämän kaikki ymmärsivät. 

Ohjelma koostu, Hengitysmeditaatio harjoituksesta ja  yhteisestä rupattelusta. Sitten oli kaffet ja teemana oli Uupumuksen tunneli ja -  Kukoistuksen spiraali.   

 Käsiteltiin siis sitä miten kivun kroonistuessa joutuu luopumaan monesta itselle tärkeästä asiasta ja miten siitä selviää. Uupumuksesta ja voimavaroja kuluttavista asioista. Lisäksi puhuttiin miten tätä uupumuksen kierrettä saataisiin katkaistua ja yhdessä pohdittiin elämän positiivisia asioita.  Lisäksi tehtiin yhteinen tietoisen liikkeen harjoitus.

Lopuksi oli vielä ystävällisyyden meditaatio jonka aikana keskityin vaan siihen etten oksenna, koska pahoinvointi oli niin valtava.  Asunnolle tultua juoksin samantien sänkyyn ja mies toi oksennusvadin ja kylmäpussin, ja koitin vaan Hengittää. 

Vihani kipua kohtaan ei sinäkään päivänä hellittänyt.

Arvostan ja olen kiitollinen että kipupoli järjestää tälläisiä vertaistukiryhmiä ja kroonisesta kivusta selviämisen tapahtumia.  Vaikka itse en ole ehkä niin hyvin päässyt sisälle ryhmään, niin on se ollut kuitenkin iso tuki ja sieltä on saanut paljon hyviä ajatuksia ja vinkkejä kivun kanssa elämiseen.. Ilman kipupolin asiakkuutta, olo tuntuisi monesta varmasti yksinäiseltä. 

Tänään on vesisade päivä ja ollaan keskitetty lähinnä sateen ropinan kuuntelemiseen sängyssä. Migreeni tyyppinen olo jatkunut, mutta onneksi lievempänä. 

Kivutonta torstai iltaa <3 

This or That

Tovi vierähtänyt edellisestä postauksesta, joten palataanpa ruotuun.
Viikkoihin mahtunut jos jonkinlaista juhlaa ja tapahtumaa.  Pari viikkoa sitten piti olla veljen lapsen ristiäiset, jotka yllättäen peruuntui kuin pienokainen joutui sairaalaan. Onneksi lopulta kaikki meni hyvin ja poika sai nimen toissaviikonloppuna.

Lauantaina alkoi koululaisilla kesäloma ja monet valmistuivat kouluistansa. Sunnuntaina juhlittiin kahden serkun ylppäreitä ja rakkaan ystäväni valmistujaisia. Tytöt oli niin kauniina ja juhlat olivat onnistuneet. Loppuvaiheessa istuessani kahvilla pöydänääressä alkoi selkäni muistuttamaan oleellisesta eli kipu alkoi lyödä päälle, joten oli lähettävä pikaisesti lepäämään.

Päiviin on mahtunut myös puutarhalla käyntiä ( rakastan), kesäkukkien istuttamista rakkaan kanssa, siivoilua, kirjojen lukemista, kesäflunssaa, Oulussa käväisemistä, ja paljon unta ja kipua. 

Loppuun ajattelin nakata pitkästä aikaa "haasteen" jossa valitaan vaihtoehdoista itselleen sopivin.

- Suihku aamulla vai illalla?

- Puhtaana on ihana mennä nukkumaan, toisaalta aamusuihkullakin on omat puolensa (Y)

- Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys?

- Jäätelö vai mehujää?

- Kirkkaat vai neutraalit värit?

- Vaikka rakastan kirkkaita värejä, neutraalit värit ovat silti helppoja ja varmoja.

- Mansikka vai vesimeloni?

-Outo vai typerä?

- Outous on usein mielenkiintoista, typerä taas, noh typerää. 

- Kevät vai syksy?

- Kevät, masennuksen kulta aikaa..

- Ranta- vai allasalue?

- Minttu vai kaneli?

- Rakastan minttua niin värinä, makuna kuin tuoksunakin!

- Bikinit vai uimapuku? 

- Suunniteltu vai extempore?

- Yleensä extempore reissu ja ideat on todettu parhaiksi, tai ainakin opettavaisimmiksi :D 

- Leffa kotona vai teatterissa?

- Koska teatterissa tulee harvemmin käytyä ja siellä oma tunnelmansa. 

- Espresso vai latte?

- Hame vai shortsit? 

-  Tulinen vai mieto ruoka?

-  Nahka vai pitsi?

- Pitsi iskee niin vaatteissa kuin sisustuksessakin. 

- Auringonlasku vai nousu?

- Ylipukeutunut vai alipukeutunut?

- se inhottava tunne kun tajuat et muilla on mekot vimpan päälle ja itsellä farkut ja paita. Joten ei kiitoos.

- Halit vai pusut?

-  Kokemus vai mukavuus?

- Mukavuus on tärkeää, mutta kokemukset kasvattavat ihmistä ja maailmankatsomusta.

- Poskipuna vai aurinkopuuteri?

- Tv- sarjat vai elokuvat?

- Rock vai country musiikki?

- Punaviini vai valkoviini?

- Näistä ei iske kumpikaan, mutta jos pakko valita niin valkoviini.

- Yksin vai yhdessä työskentely?

- Hyvällä porukalla työskenteleminen on palkitsevaa.

- Uiminen vai rannalla makoilut?

-  Jäätee vai jääkahvi?

- Sandaalit vai paljaat jalat?

- Rakastan olla paljain jaloin ja sitä olenki niin paljon kuin mahdollista.

- Pikaruoka vai kunnon ravintola?

- Kunnon ravintola illallinen on aina ihanaa, usein vain tulee turvauduttua ensimmäiseen vaihtoehtoon..

- Hattu vai aurinkolasit ?

- Mökkeily vai telttailu? 

- Perunasalaatti vai pastasalaatti?

- Parilliset vai eriparisukat? 

- Parilliset on tavoite, usein kyllä eriparit päätyy jalkoihin.

-  Tanssiminen vai laulaminen? 

- Vapauttavaa

- Puhelin vai netti? 

Tänään tulee vielä ihana ystäväni iltakaffelle ja torstaina lähtään rakkaan kanssa Helsingin reissulle, toivottavasti sieltä saisin jotain kuvamatskua myös blogin puolelle! 

Kipua vastaan taistellen

 Keskiviikkona astelin  12 aikoihin kirurgiselle osastolle. Olin menossa suunnitellusti kivun hoitoon ja lääkkeiden alas laskuun. Tällä kertaa sain onnekseni oman huoneen, mitä luksusta!. Aluksi tuttuun tapaan sairaalapyjama päälle, perustietojen tarkistus ja kohta anestesiahoitaja tulikin. Lääkäri kävi kans moikkaamassa ja laitettiin kipupumppu päälle.  Infuusio kesti siis 2 vuorokautta. 

Siinä sitten makoiltiin sairaalan pedissä, välillä ruokailtiin ja nukuttiin. Rakas kävi kattomassa päivittäin ja kävelyttämässä mua käytävillä, ja tietty tuomassa sairaalassajaksamis evästä.
Kävin myös fysioterapiassa harjoittelemassa oikeaoppista hengitystekniikkaa ja harjoiteltiin syvärentoutumista.  Hoitajat kävi myös tsekkaan vointia ja mittaamassa vitaaleja. Sain myös kipu aiheisia kirjoja luettavaksi.


Perjantaina sitten infuusio suljettiin ja jäin vielä seurantaan. Kävin omalääkärillä vielä juttelemassa ja miettimässä jatkot. Toivotaan että hermokivut pysyisivät helpompana edes jonkun aikaa. 
Nähtäväksi jää.

Suloinen suihkuhetki

 Onpas ollut vaikeat pari päivää. Kova väsymys ja voimattomuus ollut koko kehossa ja mielessä. Jospa alkaisi helpottaan pian. 
Tässä postauksessa keskitytään kuitenkin arjen pieneen luksukseen, saippuoihin! 
Kuten läheiset tietää, rakasta kaikenlaista kosmetiikkaa ja sen testaamista. 
Sain testattavaksi Premiumsaippua.fi  verkkokaupasta aivan suloisia saippuoita ja shampoita ja pari muutakin juttua. Vaikka päivät on ollut muuten harmaita, on pienet suihkuhetket tuonut piristystä päiviin.  Tässäpä esittelyt ja kokemukset tuotteista!
Kaikki kokemukset ovat omia ja aitoja mielipiteitä tuotteista.

 Olinkin bongannut nämä jalkascrubit kyseisen yrityksen sivuilta ja blogeista. Kyseessä on siis jalkoille tarkoitettu kuorivat saippuat. Sain testaukseen Vaahtokarkin tuoksuisen scrubin joka tuoksui ihanan makealle ja raikkaalle. Omat kantapääni ovat olleet järkyttävässä kunnossa, joten tuli todellakin tarpeeseen. Laitoin vatiin lämmintä vettä ja hioin tällä jalkapohjat. Toinen puoli oli karkeampi jolla sai helposti kantapäät sileäksi ja toisella puolella innostuinkin  kuorimaan ihoa sääriin asti. Tämä oli kyllä ihana tuote, toimiva mutta hellävarainen.
Äitikin haaveili omasta tällaisesta, ehkä äitienpäivälahjaksi ;)

 Paketista paljastui myös Konjac- kasvosieni.  Tällaista sientä olen aikaisemminkin kokeillut, mutta edellinen on jo sen verran käytetty ja kulunut, joten uudelle olikin jo tarvetta. Kyseessä on siis 100% luonnollinen konjac kasvin juuresta tehtyt kasvosieni. Sieni mm, syväpuhdistaa, kirkastaa ja kosteuttaa ihoa. Konjac- sieniä on myynnissä eri ihotyypeille, itselläni testissä oli kuivalle ja herkälle iholle tarkoitettu sieni. Tykkäsin käyttää sientä kasvojenpuhdistuksen yhteydessä, yhdessä kasvojenpesu aineen kanssa.
Kastelin tuotteen lämpimän veden alla, odotin hetken, puhdistus aine sienelle ja eikun kasvoja pyörittelemään.  Kasvoille tuli puhdas ja raikas tunne, ja iho tuntu ihanan pehmeällä. Testaan nyt käyttää sientä päivittäin ja katsoa toimiiko tuote ihoni epäpuhtauksiin.

 Sitten päästäänkin itse saippuoihin!  Ylhäällä kaksi ihanan vaaleanpunaista, hoitavaa saippuaa. Nämä on siis tarkoitettu ihon puhdistukseen. Saippua sisältävät erilllaisia 100% luontaisia, hoitavia öljyjä kuten jojoba ja avokadoöljyjä. Tuotteet ovat säilöntäaineettomia ja eivät sisällä synteettisiä öljyjä. Paljon hyviä puolia siis!  Sain testattavaksi mansikan ja marjaunelman tuoksuiset saippuat.. Saippuat vaahtosivat ihanasti mikä itselle on tärkeää niin saippuoissa ja shamppoissakin. Mansikka tuoksui mielestäni hieman paremmalta, mutta marjaunelmakin toin ihanasti tuoksua iholle. Ainoana miinuksena näissä on käsiteltävyys, kun meinaavat liukua käsistä. Mutta käytössä olevat molemmat ja tuovat kyllä suloisia tuoksuja suihkuhetkiin.


Sitten shampoo paloihin. Nämä olivat ehdottomasti mun lempituotteita.  Nämä shampoo palat sisältävät myös kaikenlaisia hyviä ominaisuuksia kuten, kosteuttaa, hoitaa päänahkaa, ja tekee hiuksista tuuheammat. Nämähän on myös luonnonystävällinen valinta, kun ei synny muovipullo jätettä. Kokeilin ensiksi piparminttu-teepuu shampoota, ja aluksi hieman epäilin peseekö nämä kunnolla omat rasvoittuvat hiukseni. Ja kyllähän ne pesi! Tuote vaahtosi ihanasti ja helposti, tuoksui ihanalle ja pesi hiukset puhtaaksi. Päänahka jäi myös ihanan raikkaan ja jopa viileän tuntoiseksi josta tykkäsin kovasti. Tämä taisi nosta lemppari tuotteeksi minun tukalleni!

Toissapäivänä testasin Lime- Kookos shampoota, ja tähänkaan ei tarvinnut pettyä. Rakastan kookosta kaikissa sen muodoissa, ja tämä jättikin ihanan tuoksun niin tukkaan kuin kylppäriinkin. Toimivia tuotteita siis.

Tykkään myös siitä että tuotteet on helppo nakata vaikka sinne sairaalakassiin, eikä tarvi pelätä että, kaatunut shampoo pullo sotkee toilettilaukun.

Olipa ihana testata ja keskittyä välillä muuhunkin kuin kipuun ja sairauteen. Suihkuhetket ovat kyllä niitä pieniä arjen iloja. Etenkin se tunne kun on maannut kaksi päivää kipuissaan sängyssä ja sitten jaksaa raahautua suihkuun ja lotrata ihanantuoksusilla tuotteilla. Tykkään!

Kiitos Premiumsaippuat.fi! 

Masennus- Mielen pimennysverhot

Masennus

Sanana kaikille tuttu. Sairautena osalle tuntematon. Uskoo tietävänsä, mutta ei oikeasti tiedä. Ennakkoluulojen suuri suosikki. Iso osa vaikenee, osa puhuu enemmänkin.

Sairautena saastainen, kipeän katkera, tuskaisen tuikkiva. Pitkäaikainen piina, vaikean vangitsema.

Kivulias.


Masennusta sairastaneet tietää kuinka silmien eteen vedetään verhot. Kaikki häviää pimeään hiljalleen, joskus vuosien saatossa, joskus päivien aikana. Askeleet hidastuvat, vastaantulijoiden kasvoilta uupuvat ääriviivat, vuorokausi rytmi katoaa, illat ilakoi kustannuksellasi ja aamut ankeana antautuu.

Painajaiset paiskaavat yöllä päälleni, pimeys vallitsee mieleni ja kauhu kurkkuni lukitsee. Aamua ei toivo, yöhönkään ei jäädä halua. Sinnittelee sekunnin eteenpäin.

Pelko peittää haaveet. Toivottomuus tulee esiin. Tuska astuu torstaihin, kestänee tiistaihinkin. Kuukaudet kalvaavat kohisten tai hitaasti kituen.


Ajatuksia mielen sairauden tuntemuksista. Vaikka tällä hetkellä ei sairauden pahin kausi olekkaan menoillaan, on kevät aina itselleni haastavaa aikaa. Lisääntynyt valo kun ei kuulu lempijuttuihin vain vedän mielelläni ne oikeat pimennysverhot ikkunoideni suojaksi. Yksi niistä syistä, miksi kevät aurinko ei saa hymyä huulille on siitä aiheutuva tai ainakin sitä lisäävä migreeni, päänsäryt.  ja aurinkolaseja kun en vieläkään ole oppinut enempää pitämään.

Alkuvuoden olin hoitojaksolla Oulussa, josta aloinkin kirjoittamaan erilista postausta. Saas nähdä saanko sitä joskus julkaistua, eipä siinä sen ihmeempiä kyllä.

Tällä hetkellä sairastelen jonkin sortin flunssaa, ainakin nivelkivut ja kuumeinen olo on kaatanut petiin useammaksi päiväksi.  Kurkkukipukin ollut melkoista. Jospa tämä tästä.


Päivä kerrallaan!

Vuoden alku

Pidemmän korttelin matka kulunut viimeisestä sepustuksesta.  Joulun ydin aika alkaa olla takanapäin ja vuosikin vaihtunut. Paljonhan on tähän vuoteen mahtunut. Vaikeuksia ja voittoa. Kipua ja itkua. Silti myös paljon sitä kauneinta, Rakkautta.

Sitä jonka takia jaksan kai vieläkin kirjoitella tänä perjantai iltana tässä.

Sen enempään en viime vuoden tapahtumia lähde kertaamaan, vaikka monelaisia tarinoita niistä kokoon kertyisikin.

Uuden vuoden ensipäivät vietin Raahessa. Tammikuun alkuun mahtunut monta muutosta ja hässäkkääkin, mutta nyt ei auta kuin päivä kerrallaan raahautua eteenpäin.

Maanantaina aloitan oyssissa uuden hoitojakson, hoidon jonka pitäisi auttaa kipuun ja masennukseen. Pitkä hoitoprosessi, jota vaikeuttaa hoidon sijainti. Onneksi kuitenkin on läheisiä jotka asuvat kyseisellä paikkakunnalla, niin yösijoja löytyneen.

Uuteen vuoteen ja haasteisiin siis melko väsynein, mutta toisaalta odottavin ajatuksin. Väsymys tällä hetkellä vie arjesta isoimman viipaleen, mutta suurin toive olisikin että siihen tulisi muutos.

Palaan kertomaan hoidosta lisää, kunnes pääsen sen aloittamaan!

Edit: Löysin yhdestä blogista kysymys-haaste postauksen menneestä vuodesta, joten ajattelin sitten ajan kuluksi vastailla kysymyksiin. :)


1. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
- Itseasiassa kyllä. Tein todella ison ja raskaankin päätöksen viime vuoden alussa.
Haastavaa ollut, mutta onnistuin.

2.Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
 Kyllä. Rakas miesystäväni asteli elämääni vuoden alkumetreillä. <3

3.Menetitkö ketään läheistäsi?
En, konkreettisesti. Muutama ihana, läheinen ihminen joutui kuitenkin jäämään pois arkikuvioistani.
Haikea ja vaikea paikka, mutta parempi näin <3

4.Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Toivon tasapainoisuutta, kivuttomuutta ja sitä että jaksan uskoa huomiseen. Toivon pystyväni olemaan armollinen itseä kohtaan ja koitan olla ressaamatta asioista mihin en voi vaikuttaa.

5.Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistumaan sun mielessä?

27.2.17 ja 30.9.17  :)
6.Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
Vihaan joissakin  ihmisissä olevaa itsekkyyttä, röyhkeyttä ja epätasa- arvoa.

7.Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Se että olen hengissä ja jaloillani näissä kivuissani. Siitä että olen jaksanut käydä kipuryhmän loppuun ja ennenkaikkea omasta parisuhteestani.

8.Sairastitko tai loukkaannuitko?
Ironinen kysymys eh,  Isompia loukkaantumisia ei kuitenkaan tullut :) Ja nii, sairasteltua kyllä tuli, mutta isommilta flunssa aaltoilta säilyttiin.

9.Mikä oli paras ostoksesi?
Uusi tietokone ja pyykinpesukone!

10.Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Muutaman puolitutun ihmisen..

11.Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Perheen,läheisten ja miesystävän. Sitä kiitollisuuden määrää en voi sanoiksi pukea, mutta olen erittäin onnellinen siitä kuinka miesystäväni ja etenkin siskot ovat jaksaneet kulkea rinnallani,etenkin kivun tuottamissa tuskissa <3  Mieheni ansaitsi niin paljon kiitosta ja kauniita sanoja siitä kaikesta huolenpidosta ja rakkaudesta minua kohtaan <3.

12.Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Asumiseen,kulkemiseen ja ruokaan :)


13.Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
- Noh, olisin toivonut että olisin pystynyt/jaksanut liikkua enemmän ja syömään paremmin.
Läheisten ihmisten tapaamisia olisi voinut laittaa kalenteriin enempikin.

14.Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
- Herkuttelua, ressaamista, "haukkumisten" huomiointia ja epävarmuuden tunnetta.

15.Miten vietit joulua?
- Kotikotona ja kämpällä rakkaiden kanssa perinteisesti köllötellen <3

16.Entä juhannusta?
- Apua ei mitään mielikuvia..hmm Kivun kanssa taisin kamppailla illasta. Muuten muistaakseni grillailtiin ja käytiin kalassa mieheni kanssa ja kotikotona perus hengailua :)

17.Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Hävettävän vähän luin tänä vuonna kirjoja. Mieleen kuitenkin on jäänyt Maaret Kallion -Lujasti lempeä jonka loppuvuodesta itselleni ostin.


18.Mikä oli vuoden paras elokuva?
- Hmm Mitään parasta ei nyt hypi ajatuksiini. Mutta suomalaisista, uusimmista elokuvista tykkään.

19.…entä musiikillinen löytö?
- Reino Nordin- Antaudun

20.Mistä ihan todella, todella innostuit?
-  Clipperin teestä, saunomisesta ja rakkaudesta.

21.Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
- Tasalukema tuli mittariin ja merkkipäivä oli niin tunteellinen ja tärkeä muutoinkin ja tavallaan ajatukset myös hieman häiritsivät juhlintaa.
 Rakkaat siskot olivat kuitenkin järkänneet mökkisynttärit minulle ja toiselle siskolle kalajoella.<3

22.Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
- Tämä on helppo. Yöpaita. Rentous.

23.Mikä piti sinut järjissäsi?
- Mies, ystävä ja perhe. ja tietenkin lääkkeet ja nukkuminen.

24. Mikä oli lempparitelkkariohjelmasi?
- Ensitreffit alttarilla ja ylpeästi erilaiset. Salkkarit pääsivät myös taas listalle.