Siinä sitten makoiltiin sairaalan pedissä, välillä ruokailtiin ja nukuttiin. Rakas kävi kattomassa päivittäin ja kävelyttämässä mua käytävillä, ja tietty tuomassa sairaalassajaksamis evästä.
Kävin myös fysioterapiassa harjoittelemassa oikeaoppista hengitystekniikkaa ja harjoiteltiin syvärentoutumista. Hoitajat kävi myös tsekkaan vointia ja mittaamassa vitaaleja. Sain myös kipu aiheisia kirjoja luettavaksi.
Perjantaina sitten infuusio suljettiin ja jäin vielä seurantaan. Kävin omalääkärillä vielä juttelemassa ja miettimässä jatkot. Toivotaan että hermokivut pysyisivät helpompana edes jonkun aikaa.
Nähtäväksi jää.
