Ajatuksia asumisesta

Kipuilun vastapainoksi ajatuksia asumisesta.

Maalla oleva rintamamiestalo, lähellä joen/järven rantaa. Maali pikkuisen rapissut ulkoapäin, mutta silti edelleen asumiskuntoinen talo. Sisältä löytyy iso keittiö saarekkeella, pönttöuuni, valkoiset lankkulattiat, pitsiverhot peittämässä ikkunoita, pellavaa ja pastellia.. Ulkosauna, riippukeinu,pieni puutarha, yrttilaatikkoineen, paljon kukkia, metsä lähettyvillä, Rauhaa..

Herätä aamuisin pastellin värisistä pussilakanoista, kävellä valkoisten lankkulattioiden läpi keittiöön ja juoda aamukahvit emalimukista terassilla. Kerätä luonnonkukkia maljakkoon ja ottaa iltapäiväunet riippukeinussa. Keväisin istuttaa kukkia, möyhiä porkkanamaata, syksyisin haravoida. Kesäiltasin istuskella saunan jälkeen laiturilla hiljaa ja rauhassa. Viettää yhteisiä rentoja hetkiä omalla pihalla, ystävien ja perheen kanssa, grillaten ja saunoten. Talvella sytyttää jouluvaloja pihapiiriin, hakea kuusi omasta metsästä ja laittaa joulua pirttiin. Juoda glögit sohvalla kynttilän valossa ja lämmittää pihasaunaa...

Tuossa se suunnilleen on, ajatus siitä missä olisi ihana asua. Maalla asuminen on aina ollut sellainen, mitä oon aatellut et se olisi se paikka, minne pitempiaikaisesti haluaisin verhoni ripustaa. Ainahan mieli ja elämäntilanteet voi muuttua, ja se tylsä realistisuuskin pitää muistaa. Silti ajatus siitä, talosta maaseudun rauhassa, mutta ei silti kaukana kaupungistakaan, kiehtoo. 

Tällä hetkellä sänkyni seisoo kuitenkin  23 neliöisessä uudehkossa kerrostalo yksiössä, keskustassa. Eroni jälkeen kun asiat ja ajatukset ovat täysin irrallaan, päätin vaihtaa maisemaan ja muuttaa ainakin hetkeksi Ouluun. En todellakaan tiedä oliko viisas teko, mutta vuokra kämppä kun on,niin lähteminen on helpompaa. Lisäksi täällä päin asuu iso osa rakkaista sisaruksistani, joten sekin vaikutti paljon päätökseen vaihtaa maisemaa. Silti nyt tuntuu että, tämä ei välttämättä ole minun paikkani. Kaipaan jotain luontoa lähelle, edes parveketta mihin voisin kesäkukkani istuttaa. Mutta kaikki ajallaan, katsotaan nyt tämä vuosi tässä ainakin. 

Tämä asunto on pieni, mutta kuitenkin ihan toimiva. Yksiö kun on, tilaa on luonnollisesti vähän. Vaikka sitä tilaa en nyt älyttömästi tarvitse, en silti enään muuttaisi näin pieneen asuntoon, ellei ole pakko. Rakastan kuitenkin sisustamista, ja täällä se on väkisin jäänyt melko pieneksi, kun sisustustilaa ei ole paljon. Esimerkiksi haluaisin isomman ruokapöydän, sohvan ja oman saunan. Plussaa on kuitenkin uudet, kauniit pinnat, uudet ja toimivat kodinkoneet sekä  iso, laadukas kylppäri. Sisustukseltaan täällä näkyy minulle sisustuksessa ominaiset asiat pastellivärit, valkoinen, pitsi, rentous.. Kukkia ja kasveja tosiaan haluaisin, mutta täällä se ei oikein ole mahdollista, luonnonvaloa en juuri sisään päästä( ihan katutasonkin takia pidän pimennysverhoja aina ikkunassa) ja tilaa on rajallisesti. Siksi saatan usein "sortua" ostamaan leikkokukkia maljakkoon.:) 

Omillaan oon asunut niin rivi-kuin kerrostalossakin. Kummassakin on luonnollisesti hyvät ja huonot puolensa. Kerrostalossa on omat helppoutensa, kun taas rivitalossa pitää usein huolehtia nurmikon leikkuusta ja lumenluonnista. Toisaalta sitten saa myös tehdä niitä kukka istutuksia, grilli iltoja, mieluisia pihahommia. Puolensa ja puolensa molemmissa siis.

Koska olen koti ihminen, niin koti on minulle äärimmäisen tärkeä paikka. Vaikka tällä hetkellä en tätä kämppää kutsuisi vielä kodiksi, mutta toivotaan että senkin aika sitten tulee.  Koti on siellä missä sydän - sanonta pitää kyllä paikkaansa, vaikka ennen en sitä niin ajatellut. Ehdottomasi koti on siellä missä tuntee itsensä arvostetuksi, rakastetuksi ja paikassa jossa on hyvä olla ja voi olla täysin oma itsensä. Paikka mihin voi piiloutua, paikka missä voi iloita tai sukeltaa suruun. Nauttia hetkistä ja rakastaa rajattomasti.

Ihmisten kodeissa on mielenkiintoista käydä kylässä ja vierailla. Minusta on aina ollut mukava nähdä minkälaisissa paikoissa eri ihmiset asuu, minkälainen sisustustyyli on, mitä huonekaluja paikasta löytyy ja mitä kukin koti kertoo asujastaan.
 Kyläily kulttuuri on ehdottomasi asia mitä pitäisi vaalia, onneksi itsellä on täällä sisaruksia lähellä joilla tuleekin käytyä harvase viikko yökyläilemässä ja kaffettelemassa.

Lapsuuden kotini on maalla, ja äärimmäisen tärkeä paikka. Siellä usein siksi vietänkin aikaa, melkein joka viikko. Siellä on tilaa olla ja hengittää. Ulkoilla jos siltä tuntuu, käydä joessa uimassa ja grillata pihalla.Tärkeintä tietenkin ovat ihmiset ketä siellä on,niin vanhemmat kuin sisarukset, sekä naapurit.


Ihanaa ja mahdollisimman kivutonta viikkoa! 

 

Kipupotilas ja kosketus

Tänään höpinää yhdestä niistä miljoonasta aiheesta, mistä oon halunnut pitkään kirjoittaa. Tänään puhutaan seksuaalisuudesta, seksistä ja kehollisuudesta. Nämä on sellaisia aiheita jotka on minua aina kiinnostanut kovasti, ja nyt varsinkin hoitaja koulutuksen ja oman sairastumisen jälkeen tuntunut vieläkin tärkeimmiltä aiheilta ottaa esille. En koe oikeeastaan mitään asiaa sellaisena, etteikö siitä voisi puhua ja keskustella. Niinku oon ennenkin maininnut että, rakastan hyviä, voimaannuttavia ja monipuolisia keskusteluja, aiheesta kuin aiheesta. 

Pureudutaan tänään aiheeseen kuitenkin kipupotilaan näkökulmasta, kun se jos mikä mua kiinnostaa ja mistä haluan jatkossakin etsiä ja tuoda tietoa muidenkin luettavaksi.

Luonnollisesti krooninen kipu, ja ylipäätään sairaus kun sairaus vaikuttaa oman kehon tuntemuksiin ja siihen miten esimerkiksi kokee seksuaalisuuden ja seksin. Muistan hetken kun olin sairaala hoidossa osastolla, niin lääkärini kanssa tuli puheeksi nämä asiat. Mulla on käynyt tuuri, kun oon saanut minun hoitavaksi lääkäriksi sellaisen ihmisen, jolle on helppo puhua näistäkin asioista. Tästä päästääkin siihen, että miten kipupotilaita hoitavien henkilöiden tulisi voida ottaa tämäkin, maailman luonnollisin asia puheeksi potilaan kanssa. 

Oon saanut mun kipupotilas kavereilta positiivista kommenttia siitä, että kun mun kanssa uskaltaa puhua niistä asioista, mitä toivoisi oman lääkärin itseltä kysyvän. Miten jatkuva kipu vaikuttaa oman kehon positiiviseen näkemiseen? Miten seksi sujuu hermokipujen kanssa? Miten lääkitys vaikuttaa haluihin? Mistä voi pyytää apua näihin ongelmiin?

Mun oma keho on muuttunut muutaman vuoden aikana hurjasti, osittain kipujen aiheuttamana. Lihominen on varmaan yksi niistä, mistä usein kuulee ihmisten murehtivan.Kun kivut hakkaavat päälle ei liikkuminen innosta, lohduttaa itseään iltaisin suklaalla ja siihen päälle vielä lääkkeiden aiheuttavat haittavaikutukset. Ei siis ihme, että kiloja on mullekin kertynyt, ja ei en syytä niistä pelkästään kroonista kipua, saati lääkkeitä,vaan lähinnä kokonaisuutta mitä kaikkea tähän kuuluu. Lisäksi listaan mitkä asiat ovat ulkoisesti kehoa muuttanut on raskausarvet, leikkausarvet, ihottumat, lääkelaastarien  jäljet, verinäytteistä tulleet mustelmat.. Onhan niitä, pääasia on kuitenkin siinä miten kokee oman kehollisuutensa, osaa arvostaa sitä kaikesta huolimatta ja uskaltaa hakea niitä nautinnon tunteita.

Mä itse ajattelen seksuaalisuuden elämän suolana, hienona lahjana mikä ollaan kaikki saatu. Moni sekoittaa seksuaalisuuden, pelkkään seksiin, joka toki olennaisena osana sekin kuuluu elämään, mutta seksuaalisuus on paljon laajempi ja monimuotoisempi käsite. 

Koska on niin paljon asiaa aiheesta, niin hankala rajata aiheita, mutta yks asia mistä oon lähiaikoina kiinnostunut on Kosketuksen voima.  Siitä, miten kosketuksella voidaan helpottaa kipuja, ahdistusta ja pahoinvointia. Jo ihan lapsesta astihan me tarvitaan sitä että joku ottaa syliin ja paijailee. Samaa kosketusta me kaivataan koko elämän varrella. Mikä sen parempaa kuin käydä hieronnassa, kasvohoidossa tai jalkahoitajalla. Kaikissa näissä yleensä ihmisen kosketus on se, joka saa hyvänolon hormonit hyrräämään

Tärkeää tietenkin kosketuksessa on luottamus toisen osapuolen kanssa, oli sitten kyse selkähieronnasta tai eroottisessa mielessä tapahtuvassa kosketuksesta. Itse rakastan tuottaa toiselle hyvää oloa ja olla avuksi, siks tykkäänkin tehdä mm kasvohoitoja läheisilleni. 

Osastojaksoilla tehtiin paljon yhdessä harjoituksia, missä opeteltiin erilaisia kosketustapoja. Tässä toki pitää muistaa yksilöllisyys, ja kivun aiheuttaja, joissakin tapauksissa kun se kosketus voi taas tuottaa kipua, esim Crps tapauksissa. Myös tietenki muutenki ihmisen omaa oikeutta pitää kuunnella, eikä mennä koskettelemaan toisia ilman lupaa. Tiedän ihmisiä joille pienikin kosketus iholla aiheuttaa suurta kipua, ja sitten taas niitä ihmisiä joita kevyt sivelykin helpottaa oloa.

Kosketuksessahan erittyy oksitosiini hormonia, joka on rauhoittava ja hyvää oloa tuova hormoni. ( Kyllä, tämä asia jäi mieleen hoitaja opinnoista) Sitä jokainen ihminen tarvitsee, mutta eritoten koen että kipupotilaat, jotka kokee usein sitä uuvuttava tuskallista tunnetta, kipua, niin heidän kannattaa kaikin tavoin  pyrkiä hankkimaan kyseistä tunnetta. Kannustaisinkin kaikkia kokeleimaan ennakkoluulottomasti ja rohkeasti etsimään asioita mitkä tuottaa itselle nautintoa ja hyvänolon tunnetta, oli se sitten liikunta, jalkahoito, seksi..Mikä vaan on itselle sopiva asia. Siinä ei ole mitään väärää tai hävettävää.

Lopuksi vielä yksi kirjavinkki, minkä itse sain lääkäriltäni luettavaksi.

-Krooninen kipu ja seksuaalisuus, Anumari Väistö, Jani karlsson

Kuva: Google.