Pään sisällä

Joulukuuta ja pääkipu putkea. Pää on jostain syystä taas ilmoittanut olemassa olostaan hyvinkin kärkkäästi, jo useana päivänä putkeen. Toki tämä ei mulle uutta ole, koska päätä särkee harvase päivä enempi tai vähempi. Surettaa ja ketuttaa tämä kipuilu.

Makaan piikkimaton päällä ja otsalohkoa jyskyttää. Kipu vierii kaularangan kautta, peitoten niskan alueen. Olen niin väsynyt tähän jatkuvaan kipuun. Sen lisäksi että se on osa syy siihen etten jaksa nousta ylös sängystä tai aktivoitua, se vie elämähaluni. Rehellisesti sanottuna. Joka päivä kun joutuu kokemaan uudestaan sen pettymyksen, kun kivut palaavat kehooni.

Tiedän jauhavani tätä samaa paskaa kuin muissakin teksteissä. 

Tiedostan, että selän virheasento vetää lihakset jumiin ja sitä kautta pääkipuakin esiintyy usein. En haluaisi joka päivä ottaa "lisälääkettä" pääkivun takia, vaikka siinä vaiheessa, kun  on neljä tunti pyörinyt sängysssä väsyneenä kipujen kanssa, olen valmis ottamaan mitä vain joka helpottaa oloa.

Ja kyllä olen käynyt hierojalla, lämmittänyt joka ilta kaurapussia olalleni, venytellyt, piikkimatolla makoillut, kiinnittänyt huomiota veden juontiin jne mutta kipu silti aina pysyy, tai vähintääkin kantaa kaulassaan "palaan pian" lappua.

Masennus, tuo kivun hyvä ystävä on myös nostanut päätään enemmän kuin tarvitsisi.

Klo 13 päivällä. Makaan sängyssä ja tuijotan kattoon. En ole tehnyt tänään mitään, ja silti olo on järkyttävän uupunut. Jalat tuntuvat raskailta sänkyä vasten ja silmät ovat vetistyneet. Toivottomuuden, itseinhon ja surun tunteet makaavat hiljaa vierelläni. Ulkoa kuuluu välillä ääniä, mutta minä vain makaan keskellä päivää hiljaisuudessani. Joka kerta kun nukahdan, toivon etten heräisi. Joka kerta kuin herään, toivon nukahtavani. Päivät tuntuvat pitkiltä, harmailta ja merkitsettömiltä.

Väsyttää. Väsyttää se että aina vain väsyttää. 

Nyt vietetään kolmatta adventtia. Sytytin kynttilät, keitin lisää kahvia ja kuuntelen joululaulujen välissä Herra Ylppöä. Joulumieltä aijon kuitenkin koittaa kaivaa,vaikkakin pidemmällä lapiolla. 

Plussia ja Miinuksia

Marraskuussa jo mennään. Aika menee välillä niin hiljaa, että odottaa vain tuntien kulkeutumista ilta salkkareihin ja sitten taas välillä aika rientään niin nopeaa, että sitä sortuu taivastelemaan. Viime päiviin on kuulunut niin hyvää kuin huonoakin. Ei mitään mullistavaa siis.

+ Kynttilät ja jouluvalot   Rakastan kynttilöitä ja jouluvaloja, ja vihdoin oon saanut laitettua jouluvalot roikkumaan ja melkein joka ilta tykkään laittaa kynttilät tuikkimaan. Nyt jos milloin tunnelmointi on se juttu.

-(Pää)kipu ja migreeni   Nyt ollut kunnon pääkipu putki päällä, useempana päivänä särkenyt päätä silleen häiritsevästi ja parina yönä herännyt kovaan jyskytykseen. Lisäksi yhesti pitänyt migreeni kohtauslääkekin ottaa kivun karattua korkeuksiin. Vihaan.

+ Tähtitaivas ja pimeys  Pieni pakkanen, hämäryys ja tähtitaivas on itselle mieluisin hetki käydä ulkona. Tunnelmallista, kaunista ja ripaus melankolisuuttakin. 

-Ikävä ja huolet  Mainitaan nyt tämäkin. Joskus ikävä on toki "ihanaa",mutta tällä hetkellä se on raastavan surullista.

+ Kofeiiniton kahvi  Ennen ajattelin, että mitä järkeä kofeiinittomissa kahveissa, mutta tämä Kulta katriinan Relax kahvi sopii mun myöhäisiin kahvi himoihin. Kaverin kanssa onki tullut jo perinteeksi "käviskö kofeenittomat? ".  Selvennykseksi vielä, että tätä siis juon vaan jos myöhään kahvihammasta kolottaa,vaikkakin koen että ei kofeiini vaikuta mun uniin merkittävästi.

- Maskin käyttö  Oon nyt yrittänyt pitää maskia kasvoilla, jos oon käynyt paikoissa missä paljon ihmisiä ja turvavälien pitäminen haastavaa. Ei kai saisi valittaa kun toiset pitää päivittäin töissä niitä, mutta itsellä ainakin pääkipu provosoituu maskin pitämisestä..
 

+ Läheiset Se isoin plussa. Ystävä jonka kanssa voit jakaa kaiken, siskot joiden kanssa oot päivittäin tekemisissä, kaverit jotka soittelevat kuulumisia.. <3 

ja laitetaan vielä extra plussaksi 

Jouluradio  Jouluradio on soinut melkein joka päivä. Jouluradion sivuilla myös kätevä valikoima niin lasten joulumusaa kuin rouheampiakin lauluja. Tosin ihan pakko mainita että parhaillaan telkussa pyörivä vain elämän biisit soivat myös jouluradion rinnalla ahkerasti.

Selkä seinää vasten

Klo 2:32 makoilen asuntoni lattialla ja venytän rankaani. Mikro pyörittää kaurapussiani, luoden pienen valon säteen yöhön. Olematon lasten traktorilelu  tuntuu selän oikealla puolella. Aivan kuin makaisi lelu kasan päällä. Hengittelen toivoa ja odotan mikron kilahdusta. 

Asettelen lämpöä selälleni, vedän peiton takaisin ja haaveilen hetken unen saamisesta. 

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä selkäviikkoa. Olen lukenut artikkeleita ja koittanut osoittaa selälleni kiitosta siitä, että se kuitenki jaksaa kantaa jalkojani päivittäin. Vaikeaa siitä on silti, löytää kauniita sanoja kirjoitettavaksi. Koska oma selkäni on viallinen ( vai kuulostaisitko persoonallinen paremmalta?) olen huomannut kiinnittäväni huomiota ja kantavani huolta muidenkin selistä. Esimerkiksi yksi päivä näin kauppareissulla iäkkään mummon kantamassa painavalta näyttäviä kauppakasseja ja mietin miten hänen välilevynsä kestävät ja toisena päivän huomasin tunnustelevani kaverini selkänikamia. Ihanne tilannehan olisi kun ei tarvitsisi edes miettiä selän olemassa oloa. 

Minulle jokainen viikko on selkäviikko, tavalla tai toisella. 

Tänään yritän kohdella sitä lempeästi ja toivon että hän tekisi samoin myös minulle!

Kaunis kasvaa pimeään

Vihdoin tuli sellainen olo, että voisin tulla kirjoittelemaan kuulumisia tänne suunnalle. Nyt kai voi jo sanoa, että syksyä tässä elellään. Illat on ihanasti pimentyneet ja kynttilöiden polttelunki oon alottanut. Syksyisissä illoissa on yhtä aikaa ollut kauneutta ja kaipausta. Tunteita, niitä on tämäkin vuoden aika täynnä.

Istun hiljaa yksiössäni. Kädessäni hieman jäähtynyt kofeeiiniton myöhäinen iltakahvi, olalla lämmitetty kaurapussi jonka olen taas ottanut kesän jälkeen iltarutiineihin. Lemppari tv- ohjelma ( ensitreffit alttarilla) on juuri loppunut ja harvoja asioita mitä odotan, on se, että seuraava jakso jo tulisi näytöltä ulos. Selässä tuntuu päivän salitreeni, josta yhtä aikaa kiitän ja syyllistän itseäni. Huippua kun jaksoin käydä salilla, ja sitten taas mietin miksi rankaisen rankaani treenillä? 

Vaihdoin tuossa kesän aikana salia ja oon nyt yrittänyt taas päästä kuntosalin ja ryhmäliikuntatuntien maailmaan mukaan. Tanssilliset jumppatunnit ovat eniten mieleeni ja niissä on tullutki nyt käytyä. Lisäksi aloitin torstaisin latinodance tunnin siskoni kanssa. Tanssi on liikuntamuoto josta voin sanoa aidosti tykkääväni, vaikka tästäkin lajista toki kipeydyn, mutta jos jotain aikoo saada, on myös pakko kärsiä (näköjään). Toivon todella että tällä kertaa saisin liikuttua säännöllsemmin ja enkä vaipuis liiaan syvään epätoivoon kipujen takia.

Viime viikonlopun olin kotikotona ja isosiskon perheineen oli Helsingistä käymässä. Pitkästä aikaa pääsin viettään aikaa tädin murujen ja etenki kummipoikani kanssa <3  Lisäksi oon mm tehnyt pitkään aikomaani lohikeittoa, vaihtanut yksiössäni järjestystä ( taas), jutellut paljon ystävien kanssa, ihastellut Behmin uusia biisejä, kattonut paljon uusia alkaneita sarjoja, tehnyt inkivääri-sitruuna-hunaja shotteja. Nukkunut ja ajatellut liikaa.

Ulkona on pimeää. Liesituulettimen hento valo valaisee pientä yksiötäni. Pitkä päivä. Päivä joka on vain jatkunut ja jatkunut. Onneksi vihdoin on ilta, iltaisin on helpompi hengittää, vaikkakin ajatukset juoksevat hamsterin lailla aivolohkoissani. Kaipaan niin kovasti sinua vierelleni. Siirrän ajatukset pois ja vedän peittoni tilallesi tuomaan lämmön tunteen. Annan pienen huomion selälleni ja toivon sen kuulevan ajatukseni. Yritän niin kovasta ajatella että kaunis kasvaa myös pimeään.

Tulevan viikonlopun aion ottaa rennosti. Mennä siskolle yökylään, syödä, saunoa ja nukkua. Katsoa ohjelmia. Nähdä ystävää ja olla vain olematta mitään ihmeellistä. Rentouttavaa viikonloppua!

Vaikken valoa nää ja suru sääli ei vähääkään voin vain luottaa ettei se jää vaikken valoa nää ei loputonta pimeää kaunis kasvaa myös pimeään

-Kaunis kasvaa pimeään Markus Salo.

Kiitollinen vai katkera?

 Istahdan taksin takapenkille. Aurinko paistaa lämpimästi ja puut pitävät viimeisin voimin kiinni vihreydestänsä. Olen menossa kipupolille. Eilen kuin soitin kipuhoitajalle taksilapusta, hän oli" niijoo siellähän sinä,no niin tuttu homma". Kyllä, kipupoli on tullut vuosien aikana tutuksi paikaksi. Niin tutuksi, että enään ei tarvi varmistella osoitetietoja tunnistaakseni minut.

 Puhelun loputtua mietin, olenko kiitollinen vai katkera?

Kiitollinen  Siitä että omalääkärini on ihanin lääkäri kuka on minua hoitanut.  Siitä, että saa ylipäätään olla kipupolin potilas edelleen. Siitä, että tälläkin käynnillä lääkäri hoitaa asioitani eteenpäin, kuuntelee, ymmärtää ja halaisikin, jos ei olisi korona aika. Siitä, että olen etuoikeutettu kun suomessa on kuitenkin niin toimiva terveydenhuolto.

Siinä minä vain istun. Punaiseksi verhoilulla tuolilla, joiden käsinojia ovat naputelleet muidenkin elämän runtelemat sormet. Kyyneleeni vain valuvat poskille, kuin jälleen kerran selitän kuinka en jaksaisi elää näiden kipujen ja olojeni kanssa. Kun kerron nukkuvani pitkiä päiväunia ja  tunnen toivon olevan ottaneen askelia alaspäin. Mutta sitten kuitenkin, kun otan painalluksen käsidesiä ja avaan oven lähteäkseni, mielessä pyörii järkyttävän väsymyksen seassa kiitollisuus.

Vaikka koenki elämän raskaaksi, niin tottakai olen kiitollinen monesta asiasta. Eniten tietysti perheestäni ja läheisistä. Niiden tärkeyden määrää ei voi sanoiksi pukea. Tiedostan myös että asiat voisi olla huonomminkin, ja yritän olla kiitollinen jokaisesta otetusta askeleesta ja jokaisesta vähänkään paremmin nukutusta yöstä. 

Mistä sitten se katkeruus hiipii olalleni?

Oikeastaan koen harvoin kuitenkin katkeruuden tunteita, mutta välillä kuitenki. Sehän on varsin luonnollista. Katkeruus hiipii mieleeni kuin havahdun siihen etten pysty tekemään töitä, silloin kuin en pysty kävelemään kilometriä ettei kivut hakkaisi päälle tai siitä että joudun syömään lääkkeitä selvitääkseni. Silloin kuin kuulen muiden suunnittelevan perheenlisäystä tai talonrakennusta ja itse mietin kuinka selviän tulevasta tunnista. Silloin kuin maksan kuuden sadan euron sairaalamaksua ja kun tajuan että kipuni ei välttämättä koskaan lopu.

Pyrin tekemään töitä joka päivä sen eteen, etten katkeroituisi, ja yritän pystyä näkemään sen pienimmänkin valonsäteen ja kiitolisuuden aiheen.

 Aina se ei onnistu, eikä edes joka toinen kerta.  Mutta tärkeintä kai on että edes yrittää.

Reissu kuukausi

 Oon koittanut odotella inspiraatiota kirjottaa tänne, mutta eipä ole tullut. Nyt kun kohta kalenteri vaihtuu viimeiseen kesä kuukauteen, voi vähän muistella heinäkuun reissuja.

Kuun alussa vietettiin onnistunut viikonloppu kahden ihanan ystävän kanssa ja yövyttiin hotellissa ihan vaan Oulussa. Parasta oli päästä vaihtaan kuulumisia pitkästä aikaa kunnolla, heittää löylyä kiukaaseen, muistella menneitä ja nauttia valmiista aamupalapöydästä.

Yksi viikonloppu meni siskon varaamassa mökissä Haukiputaalla. Merenranta mökki läheisten seurassa oli kyllä kaikkea mitä silloin tarvitsin <3 

Sitten lähdettiinki perinteiselle suomiturneelle Maijan, Lauran ja Päipän kanssa. Tänä vuonna päätettiin mennä Vaasan kautta Raumalle. Yövyttiin ihanissa Airbnb kohteissa, jotka kyllä osuivat kaikki nappiin. Ensimmäinen kohde Vaasan maalaismaisemissa oli kyllä itselle mieluisin. 

1800-luvun hirsimökki persoonallisine yksityiskohtineen. Rauhallista maaseutu maisemaa, eläimiä ja kesä illan tuoksua. 

Vieressä oli hevostalli enkä malttanut olla menemättä kysymään saisinko rapsutella nuita säde pohjaisia nelijalkaisia. Joskus kun vielä pääsisi hevosen selkään. Ehkä ensi elämässä.

Seuraavana aamuna juotiin aamukahvet rauhassa, laitettiin kamat kasaan ja otettiin auton keula kohti Raumaa. Välillä pysähdyttiin huoltoasemille niin syömään kuin jalottelemaan. 

Raumalla meitä odotti jälleen erilainen airbnb kohde puu talojen lomasta. Itse painuin melko pian päiväunien pariin Lauran kanssa, Päiväunien jälkeen suunnattiin pieneen kahvilaan iltapäiväkahville, jonka jälkeen kierreltiin Rauman katuja pitkin. 

Rauma oli kaunis, sen verran mitä kiertään kerettiin. Tosin mielestäni hyvin samanlainen kuin muutkin rantakaupungit, kuten Raahe. Mutta nuo pastellinsävyiset puutalot, rakastan.

Kolmantena päivänä selkä ilmottikin enempi kivuistaan ja piti vähän himmailla tahtia.

 Iltapäivästä lähdettiin ajamaan viimmeiseen kohteeseen, Småbondersiin. Paikka josta en ollut totta puhuen kuullutkaan. Maija bongas sieltä vanhassa koulussa olevan airbnb kohteen, jonne sateen siivittämänä suuntasimme.

 Tämä paikka oli puolestaa juurikin kuin decoration lehdestä. Sisustus oli 70-lukua, ripauksella modernia. Korkea huonekorkeus,seinien tehostemaalit ja vihreä samettisohvat tekivät tilasta taidegalleriamaisen. 

Yön jälkeen pakattiin viimmesen kerran tavarat ja lähdettiin kotia kohti. Matkalla pysähdyttiin vielä vanhassa kyläkaupassa ja vanhasta pubista hakemassa kahvit. Sellaisessa jossa aika oli pysähtynyt Kaurismäen elokuviin ja melkein pystyin haistamaan portinon leijailevan ilmassa.

Sellanen suomitournee tänä vuonna, kiitollinen mieli jäi tästäkin seikkailusta. 

Kiitos parhaille reissu seuralaisille<3 

Mustaa keltaisella

Mustat aallot vaeltavat mieleeni, outo uupumus kahmaisee kehoni mukaansa. Niin tuttu tunne, ja silti se saa aina kavahtumaan. En jaksaisi, haluaisi edes kirjottaa,mutta sitten taas tuntuu että haluan näpytellä mustia palasia valkoiselle ruudulle. 

Tajuan tuijottaneeni kahvinkeittimeni vaaleanpunaista pintaa jo tovin, kyyneleet ovat kuivuneet suolaisiksi pisaroiksi kasvoilleni. Vedän peittoni suojakseni ja toivon nukahtavani. Toivon pääseväni hetkeksi pois tästä mustasta aallokosta jossa vaellan vailla määränpäätä. Nukun viisi tuntia, ja herätessäni olen yhtä uupunut ku ennen silmieni sulkemista. 

Kesässä on silti ollut onneksi niitä auringon värisiäkin sävyjä. Ihania yhteisiä hetkiä siskojen kanssa, tädin murujen kanssa hiekkaleikkejä ja uintia, jäätelöä, iltakahveja kotikodin kuistilla, kukkakimppujen keräilyä, rantasaunan pesua ja lämmin juhannus läheisten kanssa maalla. Ihania ystävien ja kaverien kanssa käytyjä keskusteluja. 

Kiitollisuutta, kaipauksen ja kivun keskellä. 

Haluan antaa halaukseni kaikille niille, jotka kulkevat kesäisiä katuja ahdistuksen askeleilla. Niille jotka jaksavat hetken ja sitten voimat varisevat yhtä nopeasti kuin kesäkukat maljakosta pöytäliinalle.Kaikille niille jotka valvovat valoisia öitä kivut seuranaan. Niille jotka huutavat niin että kukaan ei kuule.

Kesä on niin raadollisen kaunista. Aurinko säteilee joen pintaa pitkin, kuovet kirkuvat ja nenässä tuoksuu kesäillan tuoksut. Istun mummoni laiturilla, kastelen varpaitani viileään veteen ja yritän topuutella mieltäni jäämään kesälomalle. Mutta se ei halua. Se haluaa syyllistää synnillä, huutaa ääneen huonouttani, kiusata katkeruudella.
Lietsoo, repii ja raapii. Se haluaisi viedä minulta kaiken. Se vie minulta kaiken.

Uupumus, unohdatko koskaan minua? 

Aamulla kun herään, toivon että olisi ilta. Toivon että voisin kelata päivän tunnit pois, kelata ajatukset iltaan, hetkeen kun pimeys laskee ylleen ja pääsen kallistamaan kipeän kalloni tyynylle. Pääsisin vaipumaan uneen missä kaikki mahdoton olisi mahdollista, rakkaudet roihuavia, tunteet taianomaisia. Ei tarvisi jaksaa, saisi vain olla olematta mitään.


Siniset kissankellot huojuvat hellästi tuulessa,
kuulen niiden kuiskaukset, hiljaisen hengityksen.
tuomen tuoksu sekoittuu vihreisiin koivuihin.
mieleni leijuu hyttysen lailla, pistelee.
haluaisin ukkosen iskevän,puiden kaatuvan
rikkoa kaiken kauniin maiseman, sateella piiskata.
Pysäyttää ajatukseni, hiljentää minut.

6 lempparia

 Tässä kun odottelen iltalääkkeiden vaikutusta kipuavaan selkä särkyyn,niin aattelin esitellä 6 mun lemppari sekalaista juttua. 


1. Teksti kortit/taulut

- Rakastan kortteja ja tauluja, erityisesti kivoilla teksteillä. Valitsinkin yhtenä päivänä pienestä nettiputiikista ihania postikortteja ja yksi niistä pääsikin yöpöydälle muistuttamaan elämän tärkeistä asioita.

2. Popparin makuiset maissikakut

- Siskoni vinkkas mulle näistä ja kyllä maistuu, liiankin hyvin. Täytteillä tai ilman. 

 3. The Ordinary ihonhoito sarja

- Oon jo pitkään haaveillut näistä tuotteista ja etsinyt puteleista tietoa. Koska rakastan kosmetiikkaa niin oli ihana saada vihdoin näitä tuotteita oman kylppärin kaappiin. Vielä sen verran vähä aikaa käyttänyt, etten kunnon arviota pysty antaa,mutta tähän asti vaikuttanut oikein päteviltä purkeilta. Niin ja hintakin on sopiva mun kukkarolle.

 4. Lidlin poppari jätskit

- Ilmeisesti tykkään popparin mausta,vaikken itse popcorneja juurikaan ikinä osta itelle. Nämä jätskipuikot on vaan niin hyviä ja näitä on tullut kyllä kahvin kaverina ( ja ilman kahviaki) syötyä yks jos toinenkin. Pitäisi vähentään.

 5. Virkkaus

-  Viime päivien harrastuksena on ollut rento virkkaus. Mitään erikoista ei mun käsissä koukulla tule,mutta hyvin persoonallisia kesto vanulappuja ja rättejä on tullut iltaisin nojatuolissa pyöriteltyä. Oi, että kun osaisi tehdä kunnon käsitöitä!

6. Krysanteemi leikokukat

- Kukat on vaan niin mun juttu! Koska tän hetkistä asuntoani en voi kuorruttaa kesäkukilla ja istutuksilla ( joka kyllä harmittaa) niin on tullut ostettua leikkokukkia maljakkoon vähän useammin. Yleensä ostan neilikoita,mutta nyt uudeksi lemppariksi on tullut lidlistä 2,99e maksavat krysanteemi kimput. Niin runsaita (voi viedä vaikka yhden oksan siskolle tai naapuriin), kestäviä ja kauniita. 

Sain myös siskoltani perinteisen ruukku pelargonian, ja toivon että se nyt pärjäisi täällä pikku asunnossa!

Sellasta, vähän erilaista postausta tällä kertaa. 

Vkl oli mun rakas ystävä vihdoin yökylässä, tänään olin siskon ja sen lapsen kanssa lääkärissä ja illan istuskellut vaan kämpillä. Tämän viikon tarkoitus olla Oulussa ja sitten taas Oulaisiin.

Vaihtelevaa

Heipä hei täällä taas sormiani liikuttelen näppäimilläni ja selvittelen ajatuksiani jokseenkin järkeviksi (not) lauseiksi. 

Olin melkein kuukauden ajan kotikotonani maalla ja pari päivää sitten saavuin pieneen kaupunki kämppääni. Omaa sänkyä, vaaleanpunaista kahvinkeitintä ja suorana tulevia kymppi uutisia on ollut hieman ikävä. 

Olen istuttanut muutamat yrtit, koittanut elvyttää kuollutta peikonlehteäni ja lueskellut postejani. Kokanut bataattimuusia ja lihapullia, yrittänyt motivoida itseäni live jumppiin ja kuunnellut podcasteja.


Päivät vierivät eteenpäin, toukokuuta jo talsitaan. Kesä kovaa vauhtia tekee tuloaan. Se saa minut välillä tuntemaan odotusta tulevista,toivottavasti toteutuvista reissuista ja iloa kuinka voisin maistella uutuusjäätelöitä kummipoikani kanssa. Samalla se saa silmäni surusta sokeaksi, ikävän ja surun säteet ympärilleni. Auringon valon sattumaan päähän, välillä antaen lempeitä säteitä sisälleni. Ristiriitaista, vaihtelevaa ajatusten juoksua.

Aina minulle kuuluu vaihtelevaa. 

Kipu on kaverinani joka päivä, vaikka olenkin koittanut vähentää siitä muille puhumista. Olen kiitollinen että viime aikoina (kopkop) ei ole ollut niitä järkyttäviä kipukohtauksia, joita on ollut elämäni aikana enemmän kuin sormia riittäisi. Koko ajan selkäni virheasento kulkee mukanani ja tunnen paineen tunnen nikamissani. Kovia vihlasuja ja heikompia hetkiä. 

Ei se kipu vain katoa. Mutta olen silti tällä hetkellä melko tyytyväinen lääkitykseeni, jota onkin vuosia miksattu minulle sopivaksi. 

Mutta se migreeni. Muukalainen joka pilaa päiväni hyvinkin lyhyellä varoitus ajalla. Siihen liittyvää postausta myöhemmin tulossa. 

Olin pidennetyn viikonlopun siskollani yötä. Sitä ennen tädin rakas oli yökylässä ja perjantaina kuorrutin vessanpönttöäni migreeni oksennuksella. 

Nyt mielen päällä on kaikenlaista. 

Vaihtelevaa.

Romulaatikko

Pääkoppani on kuin, joka kodista (meidän tapauksesta huoneesta) löytyvä romulaatikko. Tiedättehän sen laatikon, joka on täynnä sekalaista tavaraa, vanhoja lehtileikkeitä, roskia, vanha lasku ja piparimuotti. Pullonkorkki ja ainakin kuusi kynää( joista kaksi ei toimi, ja yhdestä on muste kuivunut)

Laatikko on on lähes jokapäiväisessä käytössä. Sieltä löytyy niin tarpeelliset sakset kuin vanhaksi menneet alennuskupongit jotka ovat otettu talteen ajatellen joskos niitä joskus käyttäisi. Laatikko on kulkenut mukana muutoista toiseen ja sitä on sekoitettu vuosien aikana jo niin että kulmat ovat kuluneet. Silti se yhtä on hengissä, lähes toimintakykyisenä.

Sitten joskus sen aikoo siivota. Käsitellä asiat. Kaataa kaiken romun lattialle ja päättää että nyt käsittelee  jokaisen asian ja esineen hitaasti ja yksitellen. Paneutuen ja pureutuen ongelmiin. Päättää viedä ison osan tavaroista roskiin, varaa pussin kierrätykseen meneville ja aikoo pyyhkiä vanhat, pinttyneet arvet pois. Alkaa siivoamaan, raivokkaalla draivilla ja päättäväisin perusteluin. Lukee kymmenen kertaa jo luetut kortit ja lehtileikkeet uudestaan, herkistyy vanhalle valokuvalle ja iloitsee vanhasta itsetehdystä savikoristeesta.

Sitten iskee uupumus. Heittää tavarat käsistä takaisin laatikkoon ja puskee loputkin asiat romukopan pohjalle. Sättiii hieman itseään siitä että jälleen kävi näin, taaskaan en saanut asioita järjestykseen. Puskee romulaatikon takaisin kaappiin ja toivoo että unohtaisi sen hetkeksi. 

Sitten huomaa taas penkovansa laatikkoa ja etsivänsä pullon avaajaa jolle tänään olisi tarvetta. Pienen penkomisen jälkeen se löytyy ja pääsee käyttöön. Sitten menee hetki että laatikko toimii niinkuin pitää, sieltä löytyy tarvittava ja sen olemassaolo ei häiritse. 

Välillä laatikon olemassaolo hävettää ja siksi sitä pitää piilossa. Niinkuin moni muukin. Ei halua että yli rönsyävät roskat näkyvät kaikille. Silti jokainen tietää että kaikilla sellainen kuitenkin on, osalla paremmassa järjestyksessä, osalla enempi sekaisin. On kuitenkin.

Sitten tulee taas se päivä kun se alkaa ahdistamaan. Se pitäisi siivota. Mutta voimia siihen ei riitä tänäänkään. Huomenna sen teen, ajattelen ja siirrän sitten ajatukset toiseen asiaan.

Sellainen se pääkoppa on, romulaatikko. 

Kotoilua

Täälläpä sitä ollaan kotikotona. Täällä on kyllä omat hyvät puolensa kaupungin miniasuntoon verrattuna, etenkin nyt kun pysytellään mahdollisimman paljon kotona.

Viime aikoina olen mm

Ihaillut narsisseja ja tulppaaneja ( Kuvassa olevat narsissit sain siskoltani ja tulppaanit puolestaan toin äidille kauppareissulta. Eilen puolestaa toin äidin pyynnöstä pääsiäiseksi parit ruukku narsissit ulkolyhtyyn)

Nukkunut. Pitkiä päiväunia, hyvällä (okei, joskus ihan vähä kyllä huonollakin) omatunnolla.


Viettänyt aikaa rakkaan pikkusiskon kanssa <3

 Lukenut aikakausilehtiä ( Jotenkin ihanat värit tuossa dekon kannessa!)

Kahvitellut  ( kai pitää nyt kahvittelu mainita, but first coffee )

Soiteltu videopuheluita facen välityksellä sisarusten kanssa ( Ihana edes sitä kautta nähä sisaruksia ja tädin muruja, vaikka eihän se todellakaan sama asia ole ku livenä)


Kattonut sarjoja  

  Hotel swan Helsinki  ( Perusvarmoja suhdesotkuja ja murhamysteerejä)

  Farmi suomi   ( Selviytyjä formaatti saaren sijaan maaseudulla, iskan kans tätä                                                              katottu joka torstai,oman maalaismökin haaveillut nostaa                                                                      päätään tätä(kin) katsellessa.)

 Karppi  ( oikeesti en oo vielä alottanut uutta kautta, mutta tarkotus ois.                                                                                                                                                                   

 Voice of finland  ( mielenkiintosia, viihdyttäviä musiiki esityksiä)

 Sex tape suomi ( nimi hieman hämää. Äärimmäisen mielenkiintoinen tunteita                                                                   herättävä ohjelma. Sai mut herkistyään)

Leiponut pitkästä aikaa kierrepullia ( mummollekki piti viedä pari pullaa ulkooven eteen)

Siivoillut  ( Maalannut kodihoitohuoneen altaan ympäristön, pessyt päiväpeittoja, pyyhkinyt ovenkahvoja, perus siivousta unohtamatta) 

Tehnyt puuhommia ( iskan kans  puusavotassa, tukkisakset on kyllä kätevät) 

Treenaillut fressi tv parissa ( Dance, zumpa, ja lavis on lemppareita. Välillä myös peppu ja kehonhuoltoa. Välillä myös siskojen kanssa kimppajumppia etänä) 

Herkutellut  (  En ees ala selittelemään)

Lukenut kirjoja  ( Nyt yöpöydällä Maria veitolan  kirja sekä Märtha lousen herkäksi syntynyt) 



Näitä näin esimerkiksi.  Tällä viikolla ois tarkotus tehdä pääsiäissiivoja, terapia etänä ( uuden terapeutin kanssa!), ja jumpata ahkerasti!

Kun vielä ehtii

Vihdoin sain aikaiseksi istahtaa alas ja ladata muutaman kuvan kameralta koneelle. Kun älypuhelinta ei omista nii kuvien ottaminen ja lataaminen on oma hommansa. Ajattelin vaan tulla vähä kertomaan kevään kuulumisia.

Helmikuun viimeisellä viikonlopulla oltiin Kalajoella. Uutena vuotena sain päähänpiston varata vuokramökin viikonlopuksi ajatuksella viettää yhteistä aikaa ja vähän myös mun synttäreitä. Mökki oli mukavan tilava ja muutenkin onnistunut valinta. Käytiin mennessä ostoksissa paikallisessa K-supermarketissa ja siinähän menikin illat mukavasti  saunoen, syöden ja pelaten. Perjantaina kävi myös mun rakas ystävä miehineen kaffella ja toi ihanan kukkakimpun mulle <3

 Lauantaina tuli sitten osa porukasta päiväseltään käymään ja käytiinkin Lokkilinnassa syömässä. Sää oli aurinkoinen, ja juuri sellainen "ei minun ulkoilukeli" mutta eipä sinne ulos ole pakko mennä. Tietyllä tavalla inhoan kaikkea normeja tai opittuja ajatusmalleja esimerkiksi siitä, että mökkiviikonloppuna pitäisi ulkoilla hirveästi. Ei ole pakko, jos ei halua. On myös ihan ok ottaa ne pitkät päiväunet sisällä juuri silloin ku aurinko on kirkkaimmillaan. Kukin tallaa tavallansa.

 Juotiin ns, synttärikahvit ja kahvin seuraa toimitti the mökkijäätelokakku absraktilla olemuksellaan.

Sunnuntaina olikin loppusiivouksen aika ja kotia päin. Olipas kyllä mukava viikonloppu, harvemmin talviaikaa tulee mökkeilyä Kalajoella.
Koska hiihtoloma viikko oli, olinkin kotikotona pitemmän jakson. Viikon aikana käytiin mm uimahallissa ja kirjastossa, vietin aikaa tädin murujen kanssa, serkkuja kävi kylässä ja ennen kaikkea yhteinen aika läheisten kanssa, ihan vaikka vaan tekemättä mitään sopi mulle oikein hyvin.

 Naistenpäivä, joka oli myös vanhempieni 40v hääpäivä ja mummoni syntymäpäivä niin käytiin lounaalla kylän pinnassa, ihasteltiin ihanaa ruusukimppua ja käytiin mummolla synttärikahvilla.

Viime tiistaina tulikin sitten kämpille ja palasin omien tuttujen rutiinien äärelle.  Perjantaina olin ensimmäistä kertaa katsomassa klassisen voimanoston suomenmestaruuskisoja, ja yllätyin miten tohkeissaan olin.  Oli aivan huippua kannustaa veljen vaimoa, joka voittikin oman sarjansa ja teki vielä suomenennätyksiäkin!
Eilen käytiin kirpparilla ja menin siskolle yökylään.  Tänään sisko toi minut kämpille ja toi mulle narsisseja pöytää koristamaan. Äsken laitoin pyykit kuivumaan ja nyt alan suunnittelemaan ensi viikkoa!

Kun vielä ehtii
Tahdon sanoa kiitos
Sanoa sen tänään

Enkä jättää huomisiin

Juha Tapio 

Ystävänpäivä kahvit

 Tänä vuonna ystävänpäivää vietin siskolla yökyläilyn merkeissä. Perjantaina käytiin siskojen kanssa syömässä keskustassa. Lauantaina laitettiin Merin kanssa kahvit tulille ja pyydettiin "Oulu" perhettä juomaan ystiskahvit, päivän jälkikäteen. 

Tein pitkästä aikaa jäätelö kakkua, vähä eri tyylillä kuin ennen ja macaronseja piti taas testata. Eihän ne täysin tälläkään kertaa onnistunut, mutta jospa joskus!

Mä oon kyllä aina tykännyt ystävänpäivästä. ( ja vaaleanpunaisesta teemasta!) Vaikka jokainen päivä onki ystävänpäivä, niin on kiva että vuodessa on yksi erityinen päivä, jolloin voi muistaa erityisesti nuita elämän tärkeitä tyyppejä. Vaikka en päässyt nyt näkemään ystäviäni, lähetin muutamalle postissa pienen yllärin. Mielessä olikin kiitollisuus kaikista ihanista ystävistä ympärillä. 

Nyt onki Maanantai ilta. Aamulla kävin salilla ja kaupassa. Päikkäreiden jälkeen tein pitkästä aikaa muusia ja mantelikalaa. Pyykit nakkasin koneeseen ja koitin ripustaa uusia verhoja ( vihaan verhojen laittoa). 

Nyt iltapalaa ja telkusta neljän tähden illallinen

Julma valo

Pidän tiukasti pimennysverhot ikkunoideni edessä. En aukaise niitä aamullakaan. En halua valon säteen syöksyvän kämppäni neliöihini.

Kevät (valo) on jo vuosia aiheuttanut minulle ahdistusta. Masentunut mieli nostaa päätään yhtä aikaa auringon säteiden kanssa. En odota valoa, en odota että päivät pitenevät. Vietän päivät sisällä, kauppareissut ja roskan viemiset pyrin sijoittamaan iltaan, jotta ulos ei olisi pakko mennä päivällä.Yleensä nukun sen ajan kun aurinko on ylhäällä.( koska tämän hetkinen tilanne sen sallii) Valo ei tunnu hyvältä. Aurinko ei valaise minua.

Ja se väsymys. Se saa minut sängyn pohjalleni vielä enemmän kuin muina vuodenaikoina. Tänäänkin olin päivällä 12 aikaa rättiväsynyt, ja nukuinkin 6 tunnin päiväunet.

On outoa kuulla, kun ihmiset iloitsevat siitä kun aurinko pilkistää ikkunan raosta tai siitä kuinka saavat energiaa kuin aamuisin on valoisempaa. Vaikka olen tietenkin onnellinen heidän puolestaan joille valo antaa voimaa, mietin miksi en itse koen niin?
Koen asian juuri toisin päin. Kesällä aurinko on sitten eri juttu, mutta kesälläkin himmenevät illat ovat eniten minua varten. Loppukesän hämärtyvissä illoissa on jotain kauniin melankolista kaihoa, joka puree minuun.

Jotenkin se tunne, kuin räystäältä valuu vesi ja alsfaltin pinta alkaa vilkkumaan lumen alta, tunnen oloni avuttomaksi ja ahdistuneeksi. Olen koittanut siedättää itseäni, käymällä ulkona päivällä, yrittänyt kerätä voimaa valosta, mutta ei se ole onnistunut. Joskus halusin niin kovasti tykätä keväästä, mutta nyt olen tajunnut että eihän minun tarvitse. Ei kaikkien tarvitse saada siitä energiaa. Jotkut vain ovat pimeyden lapsia.

Keväässä on jotain niin kauhean surullista. Uuvuttavaa. Toki osansa tunteeseen tuovat ne vaikea kokemukset jotka ovat sattuneet juuri kevät kuukausien aikoihin. Toisaalta muistan kun jo ala aste ikäisenä en tykännyt viettää aikaa ulkona keväällä, iltaisin puolestaan rakastin leikkiä pallo paikalla tai luistella hämärtyvässä illassa. 

Mielipuolinen migreenini taas rakastaa kevään kirkasta valoa. Se pääsee helposti voimiinsa pienenkin säteilyn saavutettua silmäluomeni. Se rakastaa riehua ja surmata pääni sisällä, juurikin kevät aikaa. tai lähinnä sen valon "ansiosta". Keväällä kuin aurinko paistaa korkeammalta ja osuessaan lumeen sen kirkkaus on voimakkaampi kuin kesällä.


Illalla kun on hämärää, pimeää tunnen olevani enemmän minä. Silloin tykkään sytyttää kynttilöitä, ihastella kauniita tulppaaneja ja odottaa että yö jälleen saapuu.



Nyt uneen julma valo sekoittuu
Herään kylmänkalpeaan aamuun
Ylös nousen vaikka jaksais en
Kun muu ei auta
Mikään ei auta
Ei auta itku eikä huutokaan
Huhtikuu päin naamaa nauraa
Tää menee toisin kuin luvattiin
Laura Närhi- Julma valo

Tammikuu

Tulin maanantaina kotikotiin Oulusta, jossa olinkin nyt "pitemmän pätkän". Tammikuu on kohta taputeltu ja jälleen kerran laihduttaminen aloitettu. Jospa tämä olisi se viimeinen kerta kun kyseisen kirouksen aloitan.

Aamuisin oon herännyt siinä kasin pintaa ja keittänyt aamukaffet. Kotona pitää myös hyödyntää lehtitarjonta ja siinä samassa höpötellä isukin kanssa ajankohtaisista uutisaiheista. 
ja koska oon järkeistänyt syömisiäni niin aamupalaksi on mennyt kaurapuuroa. 

 Tiistaina mulla oli terapia ja varattiin myös lääkäriaika maaliskuun alkuun.
 Koitan tehdä mahdollisimman paljon ruokaa aina ku oon kotikotona, joten tiistaina tein ruuaksi kesäkurpitsa-porkkana paistosta, keskiviikkona  oli pinaattikeittoa ja munia ja torstaina nuudeliwokkia. 

Keskiviikkona käytiin isukin kanssa sauvakävelylenkillä ja sekä kävi mummolla päiväkahvilla.

Torstaina aamusiivousten jälkeen iskikin pääkipu, jonka seurauksena myös selkä sai omat säteilynsä. Päivä meni pitkälti makoillessa, mutta illasta sain kun sainkin ajeltua pitkästä aikaa autolla ja käytettyä äitiä kirjastossa. 

Perjantainakin kivut ottivat suurimman osan vähäisestä energiasta, mutta iltaa kohden onneksi vähä helpotti. Illalla käytiin äiskän kanssa puolestaan pieni iltakävely. Onneksi saatiin vähän lunta, jotta ei näyttäisi niin keväältä. Kevät aurinko kun jälleen lisännyt ahdistuneisuuden tunnetta..

Nyt mennäänkin jo lauantain aamussa. Tänään tarkoituksena olisi siivota ja käydä ulkona tai jumppailla youtuben tahdissa. Lisäksi nukkua pitkän päiväunet ( kyllä, tää väsymys on edelleen käsittämätöntä) ja illalla perinteisesti saunoa. 

Huomenna menenkin sitten takas  Ouluun ja ehkä siskon synttärikaffeille. ja sitten lähteekin jo tammikuun viimeinen viikko käyntiin.

Rentouttavaa viikonloppua!

Vuosi 2019

Olin kirjottanut kysymys-vastaus postausta edelliseen vuoteen liittyen, muttta jostain syystä siihen tuli jotain hämminkiä enkä saanut tekstiä julkaistua.

Joulu juhlittu ja vuosikin vaihtunut. Ajattelin vähän muistella mitä vuosi 2019 on pitänyt sisällään, vaikka vuosi itsestään ei niin ihmeellinen ollutkaa ja kuvattuakin tuli ihan naurettavasti.  

 

 1. Alkuvuosi oli sattuneista syistä ehkä yksi rankimmista, joten itkua ja unettomia öitä piisasi.

2. Tammikuussa menin isoveljen perheelle asumaan osan ajan viikosta ja hoidin tätin murua päivisin <3

 2.  Pakkasin kamani ja muuten "ex tempore" Ouluun pieneen yksiöön.

3. Laitoin pikkuhiljaa kämppää. Hoidin tylsiä paperiasioita ja ressasin tulevasta.

4. Ahdistuin kevätauringosta, jälleen kerran.

 5. Maaliskuussa oltiin Helsingissä, kun toisen siskoni tyttövauva sain niin kaunin nimen <3

6. Ja vuoden paras asia oli kun rakas isosiskoni sai tyttövauvan <3 ja hänen ristiäisiään vietettiin kotikotona.

 7. Vietettiin mun rakkaan ystävän polttareita sekä hänen häitä kesäkuun alussa.

8.  Ramppasin Oulu- Oulainen väliä.

9.  Kävin Muhoksella ja nukkuin teltassa pari yötä.

10. Vietettiin mukavaa juhannusta kotikotona läheisten kanssa,

 11.  Tehtiin siskojen kanssa huikee suomiturnee reissu Kajjaaniin!

12. Mietin monta kertaa kuinka parhaat ja rakkaimmat siskot mulla on <3

13. Nukuin paljon päiväunia.

 14. Nautin hyvistä ruokahetkistä.

 15. Kärsin kivuista, kävin kipupolilla,  tehtiin lääkemuutoksia.

16. Rakas veljenpoika oli mulla ekaa kertaa yökylässä <3

17. Vietettiin yksi yö hotelissa terkkatytsyjen kanssa pitkästä aikaa.

 18. Olin kotikotona paljon ja vietin aikaa läheisten kanssa.

19.  Isä loukkasi jalkansa ja olin hänen apunaan useita viikkoja.

20. Vietettiin viikonloppu Tampereella ja juhlittiin isoveljen häitä.

 21. Tein paljon jauhelihakeittoa :D ja olin kolmen viikon laihutushaasteessa mukana.

22. Vietettiin äitin puolen suvun naisten pikkujouluja Jyväskylässä.

23. Sain vihdoin mentyä yökylään rakkaalle ystävälle Haapavedelle.

 24. Vietin ihanan joulun kotikotona perheen kesken. Tänä vuonna oli erityistä se, että oli pitkästä aikaa lapsosiakin aattona kotikotona, kun osa sisarusten lapsista vietti joulua myös maalla <3

25. Vuosi vaihtu kotikotona hyvin rauhallisissa merkeissä.

Onnea alkuvuoteen!