Perjantai, Black Friday. Heräsin tänään seiskan aikoihin, illalla valmiiksi ladattu kahvi tulille ja kone auki. Aamu uutiset telkusta ja pari kuppia kahvia. Koska olin illalla päättänyt et jos kivut ei pahana niin menen salille, ja sain ku sainkin sit lähdettyä. Hyvä olo ei fyysisesti salin jälkeen taaskaan ollut, mutta tyytyväinen olo siinä mielessä että sain käytyä.
Salilta tullessani kävin hakemassa postiluukusta paketin ja tsekkaamassa Lidlin tarjonnan. Mukaan tarttui myös Lidlin Liedellä lehti, jossa näytti olevan kivoja ruoka ja leivontaohjeita. Rakastan kauppojen ilmaislehtiä hahh.
Postipaketista paljastui Premiumsaippuat.fi kaksi uutuustuotetta. Oon kyseisen verkkokaupan tuotteita ennenkin käyttänyt ja näyttänytkin täällä, joten oli mukava päästä testaileen näitäkin.
Heti kotiin tultua meninkin suihkuun ja päätin kokeilla tuotteita.
Shaving Soap kuulosti heti siltä, että tuota pitää päästä testaan. Kyseessä on siis palasaippua, joka soveltuu niin sheivaukseen kuin parran ajoonkin. Mulla oli testissä kokumvoi, teepuu ja kataja saippuapala. Tuotteella on ihoa hoitavia ja rauhoittavia ominaisuuksia ja esimerkiksi teepuu öljyn antibakteerinen vaikutus vähentää tulehdusriskiä.
Hieroin saippuapalaa kosteisiin käsiin ja siitä käsien kautta iholle. Saippuasta tuli ihanan kermaista vaahtoa, joten terä liuku iholla kivasti. Tuotteessa oli melko mieto tuoksu, joka oli tässä tapauksessa plussaa. Iho tuntui pehmeältä ja puhtaalta, joten "normaalia" suihkugeeliä ei tarvittu. Tätä tulee käytettyä varmasti seuraavallakin kerralla, kun sheiveriin tartun!
Helmi Hoitoainepala
Pala shampoita olen käyttänyt jo hetken aikaa, mutta hoitoainepalaa en ole ennen testannut. Helmi hoitoainepala on kookosöljy pohjainen hoitoaine, joka soveltuu kaikille hiustyypeille. Tuote sisältää mm. parsakaaliöljyä, joka helpottaa hiusten sähköisyyttä ja tekee hiuksista pehmeät ja sileät ja kokumvoi puolestaan kosteuttaa ja vahvistaa hiusta.
Aluksi epäilin olisiko hoitoainetta vaikea levittää hiuksiin, mutta tästä hoitoainepalasta tuli kevyttä, vaahtomaista ainetta joka levittyi helposti hiuksiin. Hetken vaikuttamisen jälkeen huuhtelin hiukset, aluksi ne tuntuivat nahkeilta, mutta kun tarpeeksi hyvin huuhteli hiuksista tuli pehmeän oloiset. Hiukset eivät myöskään jääneet mitenkään tahmeiksi vaan tuntuivat puhtailta ja harjaaminen oli helppoa. Taidan ottaa hoitoainepalan mukaan vkl reissulle, niin pääsevät siskotkin kokeilemaan :)
Nyt odottelen että hiukset kuivuu kokonaan ja sitten päikkäreille. Iltasella olisi tarkoitus käydä tädin murun kanssa kaupoilla vähän kierteleen ja nauttiin joulun tunnelmasta, poitsu kun rakastaa joulujuttuja. Huomenna puolestaan lähdetään siskojen kanssa Jyväskylään suvun naisten perinteisiin pikkujouluihin.
Tunnelmallista viikonloppua!
Tänään ajattelin muistella vähä menneitä jouluja sekä pikkujouluja. Niitä hetkiä, mitä jäänyt mieleen menneistä vuosista. Joulu ja sen aika on aina ollut itselleni tärkeää, tunnelmallista aikaa ja joulua alankin fiilistelemään jo hyvissä ajoin. Nytkin taustalla kuuluu joululaulut ja kynttilän liekki lepattaa. :)
Päiväkoti aikojen joulun aikoja ei niin hyvin muista, mutta se on jäänyt mieleen kun olin parhaassa perhepäivähoito paikassa petukassa ja siellä oli tulitikkuaskeista tehty joulukalenteri, jossa oli joka luukussa jokin tarra ja karkki. Jokainen lapsi sai vuorollaan avata luukun ja sehän tietenkin oli päivän koho kohta. Lisäksi muistan että askarteltiin joulujuttuja ja pienen yllätyspussin sai viimeisenä hoitopäivänä ennen joulua.
Ala asteen pikkujoulut olivat parhaita. Silloin sai viedä karkkia kouluun, antaa pikkuisia joulukortteja luokkakavereille ja askarrella joulukoristeita. Muistan, kun eräänä vuonna kirjottelin jouluaiheisia runoja ja "pakotin" meidän luokkalaisten poikien lausumaan niitä luokan edessä. Muistan kun petyin saamastani pikkujoululahjasta ( sain 2 lyijykynää) niin ystäväni antoi minulle omasta lahjastaan osan.
Joulun aikaa koulussa oli tietenkin muutakin kaikkea mukavaa. Joulujuhlat joista on jäänyt mukavia muistoja, niin enkelinä kuin noitanakin, joulukortti askartelu tuokiot, riisipuurot ja mantelit, opettajille jouluyllärit..
Itse joulua olen aina viettänyt kotikotonani läheisten kesken. En osaisi kuvitella viettäväni joulua jossain muualla, esim ulkomailla tai täysin kaupungissa.
Se tunne kun heräät aatto aamuna siihen, kun äiti ja isä ottavat kinkkua leivinuunista ulos. Aito joulukuusi on tuotu sisälle, haet kupin kahvia ja istut sohvalle tuoksuttelemaan kuusen tuoksua. Pikkuhiljaa aattopäivä etenee joulurauhan julistuksen kuunteluun olohuoneessa, jonka aikana riisipuuro kypsynee hellalla. Porilaisten marssin mahtipontiset äänet kaikuvat ja Turusta toivotellaan joulurauhaa. Seuraavaksi syödään riisipuuro, jonka jälkeen rauhoitutaan päivälevolle, kirjojen pariin tai käydään viemään haudoille kynttilät.
Jouluaatto iltaan kuulu meillä olennaisena osana joulusauna, joulupukin odottaminen, tiernapoikien kuuntelu ja iskan keittämät glögit. Ja kyllä meillä käy myös joulupukkikin!
Lahjojen antamisen jälkeen, keitetään kahvia ja usein serkkuja tulee käymään. Syödään juustoja, torttuja, suklaata. Illan edetessä osa porukasta lähtevät joulukirkkoon, osa jäävät kotiin. Itse olen pari kertaa käynyt joulukirkossa, mutta yleensä olen niin väsynyt että lähteminen sinne ei nappaa. Parasta on nauttia tunnelmasta, jouluvaloista ja herkuista kotisohvalla, kuusen luona.
Mutta koska kipu ei anna lomaa joulunakaan, tulee mieleeni ainakin yksi aatto ilta kuin kivut veivät osan joulurauhastani.( toki kipu nyt on kuulunut enemmän tai vähemmän lähivuosina myös jouluuni) Pääkipu oli valtava, ja muistan vain maanneeni sohvalla, siskoni toi minulle mandariinin että olisin, edes jotain saanut syötyä.
Joulupuuroa en sinä vuonna pystynyt pahoinvoinnin takia syömään. Joulusaunaan en kyennyt, vaan käväisin lopulta yksin äkkiä suihkussa.
Suurin toiveeni olisikin joululle että kivut pysyisivät hiljaa edes ne tärkeimmät joulunhetket ja kaikilla läheisillä olisi hyvä, rakastava joulun tunnelma.
Toivotaan että tänä vuonna löytäisin taas sen joulun ilon, joka viime vuonna oli täysin hukassa.
Viikonloppua vietin vihdoin rakkaan ystäväni luona Haapavedellä. Oli ihana jutella rauhassa asioista glögi kupposen ääressä ja käydä myös kyläilemässä, ja tietenkin ahdata maha täyteen joulusuklaita. Tänä päivänä on ollut erityisen kiitollinen mieli ystävistäni <3
Nyt vietän maanantai aamua kotikotona ja tarkoituksena aloitella pienesti joulusiivouksia. Joten eikun vain elämää joulu jakson uudet joululaulut soimaan ja romulaatikkojen pariin!
Ihanaa viikonalkua!
ps. Kuvat vanhoja joulukuvia.
Pitkästä aikaa blogin pariin. Tässä onkin mennyt jo muutama kuukausi, kun viimeksi tänne jotain rustailin. Nyt vihdoin on sellainen fiilis että pitää päästä kertoileen menneen syksyn kuulumisia.
Koko syksy on oikeastaan suurilta osin mennyt kotikotona ollessa. Isälleni sattui elokuussa tapaturma ja sen seurauksena joutui sairaslomalle, joten isukki pyysi sit mua et olisinko sen apuna kotosalla. Vajaat kaksi kuukautta olinki sit iskan "avustajana", kun sillä oli jalka paketissa.
Syksyyn on myös mahtunut mm.
- Isoveljen häät Tampereella.
- Autolla ajamiseen totuttelua ja opettelua (jälleen)
- Vertaistukiryhmän aloitus ja terapiassa käymiset.
- Helsinki reissu ja i love me messut.
- Pikkusiskon kanssa vietettyä laatuaikaa.
.
- Kirppis pöydän ottaminen.
- Valvottuja öitä ja nukahtamisvaikeuksia.
- Tv- ohjelmien seurailua ja analysointeja.
- Paljon päiväunia ja edelleenkin voimakasta väsymystä.
Syksystä tosiaan tuli vähän erilainen, mitä aluksi olin ajatellut. Onneksi isän jalka on nyt tilanteeseen nähden parantunut hyvin ja tilanne siltä osin hallinnassa.
Mites kivut sitten? Kipujen osalta tämäkin syksy on ollut haastava. Selän tilanne on edelleen sama, joskin opiaattilääkitystä saatiin kesän aikana purettua ja vaikka tuntuu ettei lääkitys ole edelleenkään riittävä, niin luulen et nyt hetkeksi ois taas lääkitys jutut kunnossa. Pääkivut ovat vaivanneet vaihtelevasti ja pari kunnon migreeni kohtaustakin on mahtunut syksyyn. Viime viikko oli suorastaan helvetillinen. Yhtenä yönä heräsin järkyttävään korvakipuun ja ajattelin että joskos se menis ohi levolla, korvatipoilla ja särkylääkkeillä. No eipä mennyt. Kipu paheni ja levisi kasvoihin, niin että hampaiden harjaaminenkin oli tuskaisaa. Noh lääkärissähän sitä piti käydä ja nyt ollaan antibiootti kuurilla. Raju korvatulehdus siis. Nyt onneksi olo helpottanut, mutta pääkipua ja pientä korvakipua silti päivittäin on.
Mieliala on kipujen mukana laskenut välillä kuin lehmän häntä. Samat epätoivon ja pettymyksen tunteet meinaavat vallata pääkopan päivittäin. Joulufiiliskin pitäisi jostain uumenista kaivaa, Joulu kun aina ollut itselleni vuoden tunnelmallisinta aikaa. Viime joulu oli niin surullisen epätoivoinen joten toivottavasti tänä vuonna toivo hiipii pikku hiljaa sisälleni.
Kohta on vuosi siitä kun parisuhteeni päättyi, toisen osapuolen päätöksestä. Vuosi on lyhyt aika kerätä kaikki ne haaveet ja toiveet takaisin, jotka hetkessä menetin.
Tänäänkin tunnen sen tuskan, ikävän joka viipyilee ihollani,
surun joka syö sisintäni, pettymyksen joka painaa päätäni.
Yön tunteina hiivit mieleeni, taistelen tuoksullasi
ja vaikka voisinkin tuntea vihaa, katkeruutta tunnen vain kiitollisuutta
että juuri minä sain kokea kaiken sen. Suru silti sitoo sydämmeni
kaivaa katua kaipaukselle, muistuttaa muistoistani.
Sanotaankin niin, että joskus on suurinta rakkautta päästää irti,
ja vaikka vihaankin lausetta nii, se piirtää ääriviivat kehyksiin.
Sydämeni silti ei vielä, pysty sinua jättämään, kultareunuksilla
sanoja siivittää, kuiskauksilla korvaasi kutittaa ja rohkeudella rakkautta
rakastaa.
Toivoa on niin kauan kuin elämää, minulle kuiskataan.
Voi pystyisinpä luottamaan siihen sanontaan.
Pystyisinpä jatkamaan niin, kuin linnut nuo siipineen
elämääni jatkaa onneen hiljaiseen.
Johanna Kurkela- Ehkä ensi elämässä
Älä piittaa kyyneleistä, ole kuin et huomaisikaan
en vain vielä pysty meistä,
ihan täysin luopumaan
sinä pysyt mielessäni, vaikka nyt sä lähdet pois
Ehkä joskus kaikki toisin olla vois.
