Kuulumisia

Istun junassa kohti Oulua. Viikon päivät vierähtänyt kotikotona, nyt lääkkeiden loputtua pakko astua junaan ja ottaa matka kohti omaa pientä kämppääni. En tunne kämppääni vielä kodikseni, toki en siellä kovin paljon ole ollutkaan, mutta se ei vain tunnu paikalta jossa, voisin olla se minä, jota olen. Ehkä en vain ole kaupunki ihminen. Maalla oleminen on tuntunut nyt paremmalta olotilalta. Elokuun hämärtyvät illat ovat minun juttuni, kai se on jokin melankolisuus joka minua viehättää kun illat pimenevät. Se, että illalla voi ottaa iltakaffen mukaan ja kävellä yöpaitasillaan hiljaisuudessa pihamaalla, käydä poimimassa iltapalaksi vadelmia mummon pensaista, iltakävelyllä metsässä ja  kerätä luonnonkukkia maljakkoon. Noh tiedättehän.

Jospa vielä joskus, löytäisin sen pienen taloni,jos ei ihan maaseudulta, niin paikasta jossa olisi omaa pihaa ja rauhaa. 


Alkusyksyyn liittyy monenlaisia tuntemuksia. (Itse kylläkin koen että vielä on kesää jäljellä, nytkin tarkeni T- paidalla odotella junan tuloa) mutta onhan se totta että syksyn merkit pistävät silmiin ulos astuessa.


Tälle syksylle mulla on tavoitteena aloittaa säännöllinen liikunta ja parantaa ruokailutottumuksia. Tai oikeastaan muuttaa ne ihan täysin. Tärkeintä että yrittää. 

Hirveästi isompia suunnitelmia ei tälle alkavalle syksylle ole, suurimmaksi osaksi Oulu-Oulainen välillä majailemista.  Syyskuussa vietän yhden vkl Tampereella, veljen mennessä naimisiin ja Helsingin päässä olisi tarkoitus päästä myös käymään. Ystäviä ja kavereita olisi myös tarkoitus nähdä ja toki perheen kanssa viettää aikaa. 

Kivut ovat pysyneet entisellä paikallaan, voimakkuutta vaihdellen. Päivien vointi saattaa vaihdella todella paljon. Joku päivä jaksaa käydä marjassa ja lenkillä, toinen päivä saattaa taas hyvinkin mennä lähes kokonaan sängyn pohjalla. Joka päivä kuitenkin se perus kivun tuntemus selässä on ja pysyy.  Asioiden suunnittelu ja esim reissuun lähtemisen tekee kipu vaikeaksi. Väsymystä tuttuun tapaan on, tänäänkin meni melkein 4 tunnin päiväunet. Alkukesän kipulääke muutos kuitenkin vaikuttaa olevan ihan hyvä päätös ja näillä nyt mennään eteenpäin. Syyskuun alussa taas omalääkärin kanssa puhelinpalaveri. 

Tästä tuli nyt taas tällainen sekava postaus. Nyt luen vielä pätkän Anna-Leena Härkösen - Laskeva neitsyt kirjaa ja kohta haistelenkin jo sellutehtaan tuoksuja.
Hyvää huomenna alkavaa viikonloppua!