Ajatuksia asumisesta

Kipuilun vastapainoksi ajatuksia asumisesta.

Maalla oleva rintamamiestalo, lähellä joen/järven rantaa. Maali pikkuisen rapissut ulkoapäin, mutta silti edelleen asumiskuntoinen talo. Sisältä löytyy iso keittiö saarekkeella, pönttöuuni, valkoiset lankkulattiat, pitsiverhot peittämässä ikkunoita, pellavaa ja pastellia.. Ulkosauna, riippukeinu,pieni puutarha, yrttilaatikkoineen, paljon kukkia, metsä lähettyvillä, Rauhaa..

Herätä aamuisin pastellin värisistä pussilakanoista, kävellä valkoisten lankkulattioiden läpi keittiöön ja juoda aamukahvit emalimukista terassilla. Kerätä luonnonkukkia maljakkoon ja ottaa iltapäiväunet riippukeinussa. Keväisin istuttaa kukkia, möyhiä porkkanamaata, syksyisin haravoida. Kesäiltasin istuskella saunan jälkeen laiturilla hiljaa ja rauhassa. Viettää yhteisiä rentoja hetkiä omalla pihalla, ystävien ja perheen kanssa, grillaten ja saunoten. Talvella sytyttää jouluvaloja pihapiiriin, hakea kuusi omasta metsästä ja laittaa joulua pirttiin. Juoda glögit sohvalla kynttilän valossa ja lämmittää pihasaunaa...

Tuossa se suunnilleen on, ajatus siitä missä olisi ihana asua. Maalla asuminen on aina ollut sellainen, mitä oon aatellut et se olisi se paikka, minne pitempiaikaisesti haluaisin verhoni ripustaa. Ainahan mieli ja elämäntilanteet voi muuttua, ja se tylsä realistisuuskin pitää muistaa. Silti ajatus siitä, talosta maaseudun rauhassa, mutta ei silti kaukana kaupungistakaan, kiehtoo. 

Tällä hetkellä sänkyni seisoo kuitenkin  23 neliöisessä uudehkossa kerrostalo yksiössä, keskustassa. Eroni jälkeen kun asiat ja ajatukset ovat täysin irrallaan, päätin vaihtaa maisemaan ja muuttaa ainakin hetkeksi Ouluun. En todellakaan tiedä oliko viisas teko, mutta vuokra kämppä kun on,niin lähteminen on helpompaa. Lisäksi täällä päin asuu iso osa rakkaista sisaruksistani, joten sekin vaikutti paljon päätökseen vaihtaa maisemaa. Silti nyt tuntuu että, tämä ei välttämättä ole minun paikkani. Kaipaan jotain luontoa lähelle, edes parveketta mihin voisin kesäkukkani istuttaa. Mutta kaikki ajallaan, katsotaan nyt tämä vuosi tässä ainakin. 

Tämä asunto on pieni, mutta kuitenkin ihan toimiva. Yksiö kun on, tilaa on luonnollisesti vähän. Vaikka sitä tilaa en nyt älyttömästi tarvitse, en silti enään muuttaisi näin pieneen asuntoon, ellei ole pakko. Rakastan kuitenkin sisustamista, ja täällä se on väkisin jäänyt melko pieneksi, kun sisustustilaa ei ole paljon. Esimerkiksi haluaisin isomman ruokapöydän, sohvan ja oman saunan. Plussaa on kuitenkin uudet, kauniit pinnat, uudet ja toimivat kodinkoneet sekä  iso, laadukas kylppäri. Sisustukseltaan täällä näkyy minulle sisustuksessa ominaiset asiat pastellivärit, valkoinen, pitsi, rentous.. Kukkia ja kasveja tosiaan haluaisin, mutta täällä se ei oikein ole mahdollista, luonnonvaloa en juuri sisään päästä( ihan katutasonkin takia pidän pimennysverhoja aina ikkunassa) ja tilaa on rajallisesti. Siksi saatan usein "sortua" ostamaan leikkokukkia maljakkoon.:) 

Omillaan oon asunut niin rivi-kuin kerrostalossakin. Kummassakin on luonnollisesti hyvät ja huonot puolensa. Kerrostalossa on omat helppoutensa, kun taas rivitalossa pitää usein huolehtia nurmikon leikkuusta ja lumenluonnista. Toisaalta sitten saa myös tehdä niitä kukka istutuksia, grilli iltoja, mieluisia pihahommia. Puolensa ja puolensa molemmissa siis.

Koska olen koti ihminen, niin koti on minulle äärimmäisen tärkeä paikka. Vaikka tällä hetkellä en tätä kämppää kutsuisi vielä kodiksi, mutta toivotaan että senkin aika sitten tulee.  Koti on siellä missä sydän - sanonta pitää kyllä paikkaansa, vaikka ennen en sitä niin ajatellut. Ehdottomasi koti on siellä missä tuntee itsensä arvostetuksi, rakastetuksi ja paikassa jossa on hyvä olla ja voi olla täysin oma itsensä. Paikka mihin voi piiloutua, paikka missä voi iloita tai sukeltaa suruun. Nauttia hetkistä ja rakastaa rajattomasti.

Ihmisten kodeissa on mielenkiintoista käydä kylässä ja vierailla. Minusta on aina ollut mukava nähdä minkälaisissa paikoissa eri ihmiset asuu, minkälainen sisustustyyli on, mitä huonekaluja paikasta löytyy ja mitä kukin koti kertoo asujastaan.
 Kyläily kulttuuri on ehdottomasi asia mitä pitäisi vaalia, onneksi itsellä on täällä sisaruksia lähellä joilla tuleekin käytyä harvase viikko yökyläilemässä ja kaffettelemassa.

Lapsuuden kotini on maalla, ja äärimmäisen tärkeä paikka. Siellä usein siksi vietänkin aikaa, melkein joka viikko. Siellä on tilaa olla ja hengittää. Ulkoilla jos siltä tuntuu, käydä joessa uimassa ja grillata pihalla.Tärkeintä tietenkin ovat ihmiset ketä siellä on,niin vanhemmat kuin sisarukset, sekä naapurit.


Ihanaa ja mahdollisimman kivutonta viikkoa!