tiistai 18. kesäkuuta 2019

Kesäkipuja ja juhlia

Kesän alkuun mahtunut monenlaista tunnetta ja olotilaa. Tulin kesäkuun alussa Oulaisiin, nyt ollutki jo parisen viikkoa kotitkotona.

Kesäkuun toisena viikonloppuna oli mun rakkaan ystävän hääpäivä, jossa sain kunnian olla kaasona. Omalta osalta päivä ei kuitenkaan mennyt niin hyvin, kun olin toivonut. Kivut pääsivät jälleen valloilleen.

Odottelemme sakastissa. On todella lämmin kesäpäivä, ja rakkaan ystäväni hääpäivä. Olo on jännittynyt, vähän väsynyt, mutta muutoin hyvä. Otan vielä panadolin ja juon vettä, varalta, koska tänään en halua kipuja kaverikseni. Kirkon edessä tunnen kiitollisuutta, että minulla on nuin upea ystävä, herkistynkin. Hääpari näyttää niin ihanalta ja tunnelma on rakastavainen. Vihki tilaisuuden jälkeen suuntaamme hääpaikalle. Autossa minulla on vähän paha olo, helteestä johtuen. Juon lisää vettä, vaihdan myös korkokengät mataliin,jotta selkä ei närkästyisi yhtään enempää. Aluksi on hääateria, vien ruokia ystävälleni ja sitten otan itselleni ruuan. Syön muutaman haarukallisen kunnes alkaa päässä jyskyttää. Otan heti normi särkylääkettä ja koitan jatkaa syöntiä. Ei vain maistu, vaikka ruoka on herkullisen näköistä. Alkaa oksettaan. Pääkipuni kovenee tasaiseen tahtiin, ja pakottaa minut lopulta kyyneliin. Joudun luovuttamaan voittoni, jälleen kerran kivulle. Pääsen onneksi lastenhoitohuoneeseen levähtämään ja siellä vietänkin koko loppujuhlan. 

Oikea puoli päästäni on tulessa, tuntuu kuin joku survoisi kuumaa hiilitankoa silmieni läpi aivoihin. Oksettaa ja voin pahoin. Väsyttää ja on uupunut olo.  Tuskaisen kivun lisäksi tunnen suurta surua siitä, etten pysty olemaan juhlasalissa, aivan niin kuin muutkin. Olenhan minä kaasokin, miksi juuri tänään piti iskeä migreeni?  Kipu ei halua lähteä pois vaikka, koitan levätä ja hengittää. Lopulta pääsen kotikotiin naapureiden kyydillä. Lysähdän pimeään vessaan juhlamekossani, oksennan päivän vedet ulos ja odotan vain että helpottaa. Ihanat siskoni auttavat, tuovat kylmää rättiä pääni päälle ja vettä.  

Että sillälailla, se mun osuus juhlapäivästä sitten menikin. Tiedän ettei sille mitään voi, eikä kannata jäädä harmittelemaan, mutta olo on silti surullinen, että taas kävi näin.

Häiden jälkeisenä sunnuntaina vietin suurimman osaksi peiton alla, kylmärätti päässä ja koitin häätää migreeniä pois. Tuolloin oli kuitenkin rakkaan pikkusiskoni synttäripäivä, joten käytiin pienellä piknikillä syömässä jätskit. 




Viime sunnuntaina juhlittiin jälleen, kun siskoni vauva sai nimen. Onneksi tuona päivänä olo pysyi hyvin hallinnassa ja pääsin olemaan mukana kastejuhlassa <3 

Sisarusten lapset, tädin murut ovat kyllä niin rakkaita ja tärkeitä. Sainkin viime viikolla nauttia noista pienokaisista,  kun kaksi isosiskoa lapsineen olivat kotikotona käymässä useamman päivän. Vihdoin pääsin viettään yhteistä aikaa myös rakkaan kummipoikani kanssa <3 


Olipas sekalainen postaus, aivan niin kuin elämäkin.  Tänään olisi tarkoitus tehdä vähän pieniä juhannus siivoja kotikotona ja käydä terapoimassa.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti