sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Romulaatikko

Pääkoppani on kuin, joka kodista (meidän tapauksesta huoneesta) löytyvä romulaatikko. Tiedättehän sen laatikon, joka on täynnä sekalaista tavaraa, vanhoja lehtileikkeitä, roskia, vanha lasku ja piparimuotti. Pullonkorkki ja ainakin kuusi kynää( joista kaksi ei toimi, ja yhdestä on muste kuivunut)

Laatikko on on lähes jokapäiväisessä käytössä. Sieltä löytyy niin tarpeelliset sakset kuin vanhaksi menneet alennuskupongit jotka ovat otettu talteen ajatellen joskos niitä joskus käyttäisi. Laatikko on kulkenut mukana muutoista toiseen ja sitä on sekoitettu vuosien aikana jo niin että kulmat ovat kuluneet. Silti se yhtä on hengissä, lähes toimintakykyisenä.

Sitten joskus sen aikoo siivota. Käsitellä asiat. Kaataa kaiken romun lattialle ja päättää että nyt käsittelee  jokaisen asian ja esineen hitaasti ja yksitellen. Paneutuen ja pureutuen ongelmiin. Päättää viedä ison osan tavaroista roskiin, varaa pussin kierrätykseen meneville ja aikoo pyyhkiä vanhat, pinttyneet arvet pois. Alkaa siivoamaan, raivokkaalla draivilla ja päättäväisin perusteluin. Lukee kymmenen kertaa jo luetut kortit ja lehtileikkeet uudestaan, herkistyy vanhalle valokuvalle ja iloitsee vanhasta itsetehdystä savikoristeesta.

Sitten iskee uupumus. Heittää tavarat käsistä takaisin laatikkoon ja puskee loputkin asiat romukopan pohjalle. Sättiii hieman itseään siitä että jälleen kävi näin, taaskaan en saanut asioita järjestykseen. Puskee romulaatikon takaisin kaappiin ja toivoo että unohtaisi sen hetkeksi. 

Sitten huomaa taas penkovansa laatikkoa ja etsivänsä pullon avaajaa jolle tänään olisi tarvetta. Pienen penkomisen jälkeen se löytyy ja pääsee käyttöön. Sitten menee hetki että laatikko toimii niinkuin pitää, sieltä löytyy tarvittava ja sen olemassaolo ei häiritse. 

Välillä laatikon olemassaolo hävettää ja siksi sitä pitää piilossa. Niinkuin moni muukin. Ei halua että yli rönsyävät roskat näkyvät kaikille. Silti jokainen tietää että kaikilla sellainen kuitenkin on, osalla paremmassa järjestyksessä, osalla enempi sekaisin. On kuitenkin.

Sitten tulee taas se päivä kun se alkaa ahdistamaan. Se pitäisi siivota. Mutta voimia siihen ei riitä tänäänkään. Huomenna sen teen, ajattelen ja siirrän sitten ajatukset toiseen asiaan.

Sellainen se pääkoppa on, romulaatikko. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti