Vaihtelevaa

Heipä hei täällä taas sormiani liikuttelen näppäimilläni ja selvittelen ajatuksiani jokseenkin järkeviksi (not) lauseiksi. 

Olin melkein kuukauden ajan kotikotonani maalla ja pari päivää sitten saavuin pieneen kaupunki kämppääni. Omaa sänkyä, vaaleanpunaista kahvinkeitintä ja suorana tulevia kymppi uutisia on ollut hieman ikävä. 

Olen istuttanut muutamat yrtit, koittanut elvyttää kuollutta peikonlehteäni ja lueskellut postejani. Kokanut bataattimuusia ja lihapullia, yrittänyt motivoida itseäni live jumppiin ja kuunnellut podcasteja.


Päivät vierivät eteenpäin, toukokuuta jo talsitaan. Kesä kovaa vauhtia tekee tuloaan. Se saa minut välillä tuntemaan odotusta tulevista,toivottavasti toteutuvista reissuista ja iloa kuinka voisin maistella uutuusjäätelöitä kummipoikani kanssa. Samalla se saa silmäni surusta sokeaksi, ikävän ja surun säteet ympärilleni. Auringon valon sattumaan päähän, välillä antaen lempeitä säteitä sisälleni. Ristiriitaista, vaihtelevaa ajatusten juoksua.

Aina minulle kuuluu vaihtelevaa. 

Kipu on kaverinani joka päivä, vaikka olenkin koittanut vähentää siitä muille puhumista. Olen kiitollinen että viime aikoina (kopkop) ei ole ollut niitä järkyttäviä kipukohtauksia, joita on ollut elämäni aikana enemmän kuin sormia riittäisi. Koko ajan selkäni virheasento kulkee mukanani ja tunnen paineen tunnen nikamissani. Kovia vihlasuja ja heikompia hetkiä. 

Ei se kipu vain katoa. Mutta olen silti tällä hetkellä melko tyytyväinen lääkitykseeni, jota onkin vuosia miksattu minulle sopivaksi. 

Mutta se migreeni. Muukalainen joka pilaa päiväni hyvinkin lyhyellä varoitus ajalla. Siihen liittyvää postausta myöhemmin tulossa. 

Olin pidennetyn viikonlopun siskollani yötä. Sitä ennen tädin rakas oli yökylässä ja perjantaina kuorrutin vessanpönttöäni migreeni oksennuksella. 

Nyt mielen päällä on kaikenlaista. 

Vaihtelevaa.