Kesän tunnelmia

Tuijotan läppärin näyttöä, silmät puoliksi kiinni. Olen nukkunut kahdet päiväunet ja haaveilen vielä yksistä, joilla jaksaisin taistella yöunille asti. On heinäkuun ensimmäinen. Aurinko kuulemma paistaa ulkona, tänään en ole saanut vielä itseäni ulos. Ajattelen että muut varmaan viettävät kivaa kesäiltaa tai päivää nauttien näistä kesä ilmoista. Minä vaan nukun. Sitten muistutan taas itseäni, on niitä muitakin samassa tilanteessa olevia. Pahemmassakin. Joidenkin on vaan elettävä sitä harmaampaa puolta elämässä.

En ole juuri koskaan kokenut olevani yksinäinen. Aina on ollut lähellä perhettä ja ystäviä, kavereita ja tuttuja. Viime vuosina olen muutamia kertoja havahtunut yksinäisyyden tunteeseen. Siihen on varmasti vaikuttanut nykyinen elämäntilanteeni, masennus ja kivut. Ei siis mikään ihme sekään. Aluksi se tuntui ahdistavalta, uudelta vieraalta tunteelta jota en haluaisi tuntea. Nyt niihin yksinäisiin hetkiin on hieman jo tottunut. 

Melankolia minussa on taas nostanut päätään useamman päivän ajan. Ei negatiivisuus, vaan puhtaan kaunis haikeus ja suru mitä nousee ylleni melkein asiasta kuin asiasta. Eilen sain itseni iltakävelylle kesäiltaan. Torin ranta tulvi ihmisiä, aurinkoa, musiikkia ja kesähelmoja. En tuntenut kuuluvani joukkoon. Ikävä ja suru kaikesta menettämisestä iski niin, että helpoimmalta tuntui kävellä takaisin yksiööni. Yritin silti kiittää itseäni yrittämisestä ja lähtemisestä. Yritin.

En ennen osannut ajatella kuinka voimakas väsymys voi vaikuttaa niin paljon arkeen. Sitten osasin kuin itse sen koin. Tämä päivä olisi siitä niin hyvä esimerkki. Aamukahvin jälkeen väsymys iski voimakkaana aaltona ja nukahdin heti päästyäni maaten. Kun yritin uudestaan aloittaa päivään, torkahtelin vessanpöntöllä istuessani. Taas uni tuli samantien kun pää päätyi tyynyyn. Helpotus siinä mukana. 

Kesä on silti sujunut tähän asti ihan ookoosti. Pyrin etten aseta itselleni vaatimuksia, odotuksia tai toiveita kesän suhteen. Mieli osaa ne musertaa aika nopeaa. Harmauksista huolimatta olen niin kiitollinen esimerkiksi juhannusviikosta jonka sain viettää maalla rakkaiden läheisten kanssa. Yhteiset pienet hetket ja etenkin tädin murujen ilo kesästä herkistää mieleni positiivisesti. Sitä että on niin läheiset välit perheeseen ja läheisiin tekee olosta niin kiitollisen ja ylpeänkin. Se ei ole itsestäänselvyys. 

Reissuja ja tapahtumia on tulossa riittämiin. Tulevana viikonloppuna käydään yksi yö ystävien kanssa Kokkolassa. Seuraavan viikon aijon viettää taas maalla kotikotona ( kesällä varsinkin koen maalla olemisen vielä enemmän omaksi jutukseni) ja viikonloppuna onkin vihdoin weteraanikonepäivät. Perinteinen suomitourneekin lähenee kovaa vauhtia. Mahtuu viikkoihin toki myös esimerkiksi lääkäriaikaa ja purentakisko juttuja.

 Odotan menemisiä sekä innolla että pelolla. Stressi omasta voinnista ja siitä että pilaisisin muiden fiiliksen nostaa päätään usein reissupalavereissa. Onneksi voi valita kesä seuransa ja olla niiden ihmisten kanssa jotka ymmärtävät tilanteen. Oman voinnin huomioiminen ja armollisuutta on tullut onneksi opittua vuosien varrella.