Mitä kuuluu?

Mitä kuuluu? Kysyn itseltäni ja odotan vastausta. Kyseinen kysymys on aina tuntunut, noh tiedättehän. 

Elokuu on eletty ja huomenna siirrytään Syyskuuhun.  Elokuu toi mukanaan yllättävää haikeutta syksyn alkamisesta. Lähinnä sen yksinäisyyden takia mikä hiipii välillä viereeni kun muilla on alkaneet työt ja opiskelut. Sen kanssa on kai vaan yritettävä pärjätä ja pohtia keinoja tilanteen muuttamiseen.

Viimeisenä kesäkuukautena tehtiin isoja lääkemuutoksia, joiden kanssa onkin ollut sopeutumista. Pitkään käyttämäni lääke ajettiin alas ja uusi lääke nostetiin iltaan. Nyt seurataan vaikutuksia, hyviä ja huonoja. Molemmista löytyy jo merkintöjä. Terapia on jatkunut normaaliin tapaan ja kontrollikäynnit lääkärillä. Kipupolin kanssa oltu tiiviisti yhteydessä tässä kuussa ja sinne onki aika tulossa syksyn mittaan. Kärsimyksistä huolimatta kiitollisuus kaikista apua antavista <3 

Unen kanssa on ollut hieman ongelmia. Tai ei edes hieman vaan paljonkin. 

Viime öinä on tullut herättyä useita kertoja ja etenkin aamuyöstä uni tuntuu karkaavan. Väsy silti on, mutta uni ei halua tulla luokseni. 

Klo 3:01 avaan silmäni ja petyn jälleen kellon näyttämään lukuun. Väsyttää. Siirtelen tyynyjä, nostan pudonneen peiton lattialta ja suljen silmäni. Hengittelen. Pyörin lisää. Nousen ylös ja käyn vessassa. Hiljaista. Juon vettä. Ripaus ahdistusta yrittää vieriä päälleni.  Venyttelen selkää. klo näyttää neljää. Lämmitän kaurapussin ja tulen sänkyyn. Vältän tietokoneen avaamista. Lasken kymmeneen. Teen rentoutusharjoituksia. Turhaudun. Jossain vaiheessa olen onneksi nukahtanut ja saanut vielä muutaman tunnin oltua paikassa jossa ei ole kipua eikä ahdistusta. 

Uusien sarjojen alkaminen, ryhmäliikuntatunnille jälleen uskaltautuminen ja jenkkifutis pelien  seuraaminen ovat kuuluneet myös(loppu)kesän päiviin. Varasin myös itselleni taloyhtiön saunavuoron ja se onkin osoittautunut erittäin hyväksi siirroksi. 

Tunteen ovat olleen jotenkin myös herkempiä ( jos ne nyt voi mulla enää herkempiä olla) ja voimakkaita olotiloja on mahtunut arkeen. Yltiömäinen pohtiminen ja ajattelu on täyttänyt kyllä hyvin aivokapasiteettini. Hyvillä, mutta valitettavan usein myös huonoilla asioilla. Tai ihan vain asioilla.

Elokuun ihanin asia on ollut tietenkin siskon lapsen syntymä, joka on tuonut onnen kyyneleitä tädin silmäkulmiin Rikkautta on lisännyt myös se, että minusta tulee tämän pienen pojan kummi, jota titteliä kannan ylpeydellä. En voi tarpeeksi korostaa kuinka paljon sisarusten lapset merkitsevät minulle <3

Sitä sun tätä siis kuuluu. Jonkunmoista rämpimistä. Paremmin ja pahemminkin voisi mennä. Nyt kaurapussi selkään ja kädet ristiin että yöstä tulisi vähemmän rikkonaisempi.