Klo 9:45 hyppään taksiin,pelkääjän paikalle. Kipuja on, vas 7,joka reilun tunnin istumisen jälkeen kohoaa kasiin. Alaselän paineen tunne, fileröinti puukon iskut lonkkien alueelle ja polttava tunne lapaluissa. Tuttua.
Kirurgian osasto ykkönen. Ilmottaudun hoitajalle ja pääsen huoneeseen. Ennen kuin vaihan sairaalan kamppeet päälleni, täytyy päästä vaaka asentoon paperilakanoille. Ihana omakipulääkärini tulee huoneeseen, tsekataan päivän status ja olotila.
Kohta nähdään heräämössä.
Hoitajien haastettelun, erilaisten mittauksian jälkeen,löydän itteni heräämöstä,erilaisilla pihuoilla ja mittareilla varusteltuna.. Anestesialääkäri pääsee kanyloimaan,ah mun "ihania" suonia. Kipupumppu on säädetty ja makoilen siinä kaikessa rauhassa, tehovalvonnassa odottaen että
hetkeksi helpottaa.
Ketamiini-infuusiossa siis. Ensimmäinen kerta kun kipupumpun saan kaverikseni,vaikka kone pitääkin pietnä ääntä muutaman minuutin välein ja haittaa liikkumista,mutta en pistäisi pahakseni,jos pumppua joskus kantaisin kauemminkin,toivottavasti kuitenkaan ei tarvissisi.
Parin kymmenen minuutin päässä,oonki jo melko väsyksissä,ja reilun tunnin jälkeen siirretään sängyssä takaisin osastolle,kun isompia oireita ei ilmaannu.
Ensimmäinen päivä menee sängyssä maatessa, isompia haittavaikutuksia ei onneksi ole, mitä nyt lievää pääkipua ja alapaine nousee sadan toiselle puolelle. Hoitaja apuna vessareissulla,joka onnistuu mallikkaasti (tosin pissa ei sitten kulkenut,joka ei uus juttu että lyö jumiin) ja toisella kerralla pääsen liikkellee yksinäni. Mutta ei ihmeitä siis. Kipuun ei myöskään valitettavasti suurta vaikutusta ole.
Seuraavana päivänä,illalla vaihdetaan uusi patruuna kipupumppuun ja odotellaan. Vassi putoaa kasista kutoseen, neuropaattinen,säkenöivä kipu helpottaa,mutta se peruskipu säilyyy. Yöt menee aikalailla valvoessa,kun hoitajat käyvät parin tunnin välein katsomassa ja mittaamassa arvoja. Ja omat aivot eivät lakkaa ajattelemasta asioista.
Kolmantena päivänä aamuseiskalta infuusio lopetetaan ja jään tarkkailuun useemmaksi tunniksi. Olo on todella väsynyt, kipuja on mutta vähän on helpottanut. Pienestäki vassin (kipumittari) laskemisesta oon tosi mielissään kuitenki,vaikka jotenki salaa odotin enemmän,mutta ihan ok tyytväinen kuitenkin. En muistakkaan milloin kipuaste ois kutosessa pysynyt niin kauan!
Omalääkäri käy vielä jututtamassa ja sovitaan jatkoista. Käyn vielä kipupolin puolella toimintaterapeutin luona, tulevan vuoden suunnitelmia läpi.
Yhteystyö kipupolin potilaana jatkuu,sekä lääkäri,hoitajat ja toimintaterapeutti lupaa kulkee mun rinnalla tulevanki vuoden,josta oon eritttäin kiitollinen.
Sitten kanttiinista kahvi mukaan,päivälääkkeet kansliasta,maksa arvojen tarkistukset (jotka kunnossa!) , kiitokset hoitajille ja voinninparamiset huonekaverille. Sitten kotia kohti,odottavaisin mielin.
Ketamiini-infuuson vaikutus pitäisi kestää siis kauemmin,yksilöllistä toki kuinka kauon. Seuraava päivä kotona on aika huono,väsymys todella runsasta ja olo huono. Mutta joulunaika on mennyt kipujen suhteen aika hyvin! Toki peruskipu on koko ajan läsnä arjessa, nikamanpaineen tunne ja voimattomuus tuntuvat koko ajan,mutta hermokipumainen luonne on helpottanut.
Jatkoa seuraillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti