torstai 24. syyskuuta 2020

Kaunis kasvaa pimeään




Vihdoin tuli sellainen olo, että voisin tulla kirjoittelemaan kuulumisia tänne suunnalle. Nyt kai voi jo sanoa, että syksyä tässä elellään. Illat on ihanasti pimentyneet ja kynttilöiden polttelunki oon alottanut. Syksyisissä illoissa on yhtä aikaa ollut kauneutta ja kaipausta. Tunteita, niitä on tämäkin vuoden aika täynnä.

Istun hiljaa yksiössäni. Kädessäni hieman jäähtynyt kofeeiiniton myöhäinen iltakahvi, olalla lämmitetty kaurapussi jonka olen taas ottanut kesän jälkeen iltarutiineihin. Lemppari tv- ohjelma ( ensitreffit alttarilla) on juuri loppunut ja harvoja asioita mitä odotan, on se, että seuraava jakso jo tulisi näytöltä ulos. Selässä tuntuu päivän salitreeni, josta yhtä aikaa kiitän ja syyllistän itseäni. Huippua kun jaksoin käydä salilla, ja sitten taas mietin miksi rankaisen rankaani treenillä? 



Vaihdoin tuossa kesän aikana salia ja oon nyt yrittänyt taas päästä kuntosalin ja ryhmäliikuntatuntien maailmaan mukaan. Tanssilliset jumppatunnit ovat eniten mieleeni ja niissä on tullutki nyt käytyä. Lisäksi aloitin torstaisin latinodance tunnin siskoni kanssa. Tanssi on liikuntamuoto josta voin sanoa aidosti tykkääväni, vaikka tästäkin lajista toki kipeydyn, mutta jos jotain aikoo saada, on myös pakko kärsiä (näköjään). Toivon todella että tällä kertaa saisin liikuttua säännöllsemmin ja enkä vaipuis liiaan syvään epätoivoon kipujen takia.


Viime viikonlopun olin kotikotona ja isosiskon perheineen oli Helsingistä käymässä. Pitkästä aikaa pääsin viettään aikaa tädin murujen ja etenki kummipoikani kanssa <3  Lisäksi oon mm tehnyt pitkään aikomaani lohikeittoa, vaihtanut yksiössäni järjestystä ( taas), jutellut paljon ystävien kanssa, ihastellut Behmin uusia biisejä, kattonut paljon uusia alkaneita sarjoja, tehnyt inkivääri-sitruuna-hunaja shotteja. Nukkunut ja ajatellut liikaa.



Ulkona on pimeää. Liesituulettimen hento valo valaisee pientä yksiötäni. Pitkä päivä. Päivä joka on vain jatkunut ja jatkunut. Onneksi vihdoin on ilta, iltaisin on helpompi hengittää, vaikkakin ajatukset juoksevat hamsterin lailla aivolohkoissani. Kaipaan niin kovasti sinua vierelleni. Siirrän ajatukset pois ja vedän peittoni tilallesi tuomaan lämmön tunteen. Annan pienen huomion selälleni ja toivon sen kuulevan ajatukseni. Yritän niin kovasta ajatella että kaunis kasvaa myös pimeään.


Tulevan viikonlopun aion ottaa rennosti. Mennä siskolle yökylään, syödä, saunoa ja nukkua. Katsoa ohjelmia. Nähdä ystävää ja olla vain olematta mitään ihmeellistä. Rentouttavaa viikonloppua!


Vaikken valoa nää ja suru sääli ei vähääkään voin vain luottaa ettei se jää vaikken valoa nää ei loputonta pimeää kaunis kasvaa myös pimeään

-Kaunis kasvaa pimeään Markus Salo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti