torstai 15. lokakuuta 2020

Selkä seinää vasten

Klo 2:32 makoilen asuntoni lattialla ja venytän rankaani. Mikro pyörittää kaurapussiani, luoden pienen valon säteen yöhön. Olematon lasten traktorilelu  tuntuu selän oikealla puolella. Aivan kuin makaisi lelu kasan päällä. Hengittelen toivoa ja odotan mikron kilahdusta. 

Asettelen lämpöä selälleni, vedän peiton takaisin ja haaveilen hetken unen saamisesta. 


Tällä viikolla vietetään kansainvälistä selkäviikkoa. Olen lukenut artikkeleita ja koittanut osoittaa selälleni kiitosta siitä, että se kuitenki jaksaa kantaa jalkojani päivittäin. Vaikeaa siitä on silti, löytää kauniita sanoja kirjoitettavaksi. Koska oma selkäni on viallinen ( vai kuulostaisitko persoonallinen paremmalta?) olen huomannut kiinnittäväni huomiota ja kantavani huolta muidenkin selistä. Esimerkiksi yksi päivä näin kauppareissulla iäkkään mummon kantamassa painavalta näyttäviä kauppakasseja ja mietin miten hänen välilevynsä kestävät ja toisena päivän huomasin tunnustelevani kaverini selkänikamia. Ihanne tilannehan olisi kun ei tarvitsisi edes miettiä selän olemassa oloa. 

Minulle jokainen viikko on selkäviikko, tavalla tai toisella. 

Tänään yritän kohdella sitä lempeästi ja toivon että hän tekisi samoin myös minulle!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti