tiistai 16. helmikuuta 2021

Yöpöydällä

Yöpöydälläni makaa suuri määrä huolia,ajatuksia ja pohdintoja. Joka ilta ne tulevat myös saman peiton alle ja jakavat iltarukouksen kanssani.

Huolta huomisen jaksamisesta, voinnista ja siitä saako itsenä ulos ja salille. Huolta läheisistä, kivuista ja koronasta. Huolten määrä on kyllä aina vakio, kun uusin hellittää, toinen on jo tullut sisälle ilmoittamatta itsestään. Huoli listalla on iso määrä ns oikeita huolia, joista saa ja pitääkin kantaa pientä (nii in,pientä ja pientä) murhetta, mutta iso määrä myös asioita joihin ei voi vaikuttaa ja joiden jättäminen pienemälle volyymille olisi oiken hyvä idea. Helpommin sanottu kun tehty, totean jälleen, ja joskus jopa ääneenkin.


Ajatukset kiertävät pääni sisällä tuttua iltaympyrää. Vaikka koitan kuinka meditoida ja keskittyä laskemaan kymmeneen, tykkäävät ajatukset puskea mieleni läpi. Tänään mietin mm, ihmisten välisiä suhteita, tulevia kunta vaaleja, rakkauden monimuotoisuutta ja jalkojeni vapinan syytä. Mietin myös että vaatteita pitäisi yrittää myydä ja mitä söisin huomena lounaaksi. Pohdin tuttavani elämäntilannetta ja muistuttelen itseäni uuden paistinpannun ostamisesta.

Yöpöydältäni löytyy myös ikävöintiä, surua ja kiitollisuuttakin. 


Kiitollisuutta kaikista läheisistäni. Joka on jokapäiväistä, eikä todellakaan itsestäänselvyys vaikka arjessa se usein sellaiseksi meinaa luiskahtaakkin. Kiitollisuutta siitä että on katto päänpäällä, ruokaa ja vaatetta. Että jalkani kantavat välillä tosin heikommin, mutta kantavat kuitenkin. Siitä kaikesta avusta ja tuesta mitä olen vuosien mittaan saanut.

Ikävä on niin sydäntä särkevää etten tänää siitä halua edes kirjoittaa. Ikävöinti ja siitä kumpuavat tunteet saavat minut usein tarvitsemaan yöpöydältäni sitä ruttuuntunutta nenäliinaa.

Unen saaminen ei silti ole onneksi isoin ongelmani, vaan ennemminkin se valtava ajatusten ja huolten määrä mikä valtaa mielen ennen unen saamista. Enkä varmastikkaan ole ainoa. Toki välillä koitan lukea juuri ennen nukkumaanmenoa esim jotain mukavia artikkeleita tai katsoa mielenkiintosia ohjelmia, että ajattelisin mielummin niitä kuin niitä samoja ressin aiheita kuin joka ilta. Mutta eipä se juuri autanne. Rauhallinen musiikkikaan ei oikein toimi kohdallani, se vaan enempi buustaa minut melankolisten mietteiden ympärille.

Painopeitto ja lämmitetty kaurapussi ovat taas asioita jotka tuovat lämpöä ja tietynlaista hyvänolon tunnetta nukkumisen aloittamiseen. Voisiko jopa  sanoa että helpottavat unen saamista.

Lopuksi vielä,

mitä sitten siitä yöpöydältä oikeasti löytyy ( jostain syystä ihmisten yöpöydät ovat sympaattisia ja mielenkiintoisia)

- Viherkasvini, palmuvehka jonka toivon puhdistavan ja kosteuttavan ilmaa.

- Tens- laite johon pitäsi hommata uudet lätkät että se pysyisi iholla paremmin, tulee käytettyä liian harvoin..

Kynttilä  jota en ole koskaan yöpöydällä polttanut, vaikka kuulostaisikin kauniilta ajatukselta sytyttää iltaisin viereen pieni valon säde.

- Puhelin. Vaikka muuten en ole niin kännykkäihmisiä, yöksi se pitää saada käden ulottuville.

- Betoninen yölamppu  Jota käytän oikeastaan aika harvoin, mutta tykkään sen tuomasta lämpimän rauhallisesta valosta.

Lisäksi vaihtelevasti nenäliinasta huulirasvaan ja kohtauslääkkeestä muistilappuihin.  Nyt suljen tietokoneeni, vedän molemmat peittoni korviin ja odottelen sitä kuuluistaa unimattia. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti